Perhehoidon tuki

Perhehoidon onnistumisen ja laadun kannalta

toimiva yhteistyö sekä oikea-aikainen ja oikeanlainen tuki on ensiarvoisen tärkeää. Yhteistyön ja tuen toimiessa myös perhehoidon arviointi ja valvonta voivat toteutua tarkoitetulla tavalla. Perhehoidon tukeen sisältyy perhehoitolain mukaisen tuen lisäksi muun muassa vertaisuuteen perustuvat tukimuodot perhehoitajalle ja hänen perheelleen sekä perhehoidossa olevan henkilön ja hänen läheistensä tukeminen.


Yhteistyön ja tuen perustana on luottamus, arvostus sekä halu ja kyky yhteistyöhön ja avoimeen vuorovaikutukseen.


Tuen järjestämisestä vastaa jokaiselle perhehoitajalle nimettävä vastuutyöntekijä.


Tarve kehittää erilaisia ja joustavia tuen muotoja on ilmeinen. Valtakunnallisesti arvioituna tuen saatavuudessa ja järjestämisessä on suuria eroja kuntien kesken. Tämä ilmeni myös Lastensuojelun Keskusliiton selvityksestä Sadoissa verkoissa sukkulointia – kumppanuudet sijaishuollossa (2011). Siinä liki kolme kymmenestä sijaisvanhemmasta piti saamaansa tukea riittämättömänä.


Käytännössä sijaisvanhemmat joutuvat usein itse hankkimaan tukea sekä sijoitetulle että itselleen. Muun muassa tutkimusten ja terapiapalvelujen järjestäminen voi olla hyvinkin aikaa vievää ja työlästä. Myös yhteistyö lapsen asioissa eri tahojen kanssa voi olla vaativaa, jos työntekijä ei ole yhteistyössä mukana.


Perhehoitajan tarvitsema tuki määräytyy pitkälle hoidettavan tarpeista käsin, mikä korostaa asiakas-, hoito- ja palvelusuunnitelman merkitystä. Hyvin tehtynä ne ovat suureksi avuksi sekä tuen järjestämisessä että kirjaamisessa toimeksiantosopimukseen. Mikäli perheessä on useamman kunnan sijoittamia hoidettavia, kannattaa vastuutyöntekijöiden tehdä yhteistyötä. Vastaavasti, jos lapsen tai nuoren nimetty työntekijä on eri kuin sijaisvanhemman vastuutyöntekijä, on yhteistyö heidän kesken välttämätöntä.