3.1 Toimeksiantosopimus

Toimeksiantosopimus on se keskeinen asiakirja, jossa perhehoitaja ja sijoittaja sopivat hoitosuhteeseen liittyvät molemminpuoliset oikeudet ja velvollisuudet (Perhehoitajalaki 1992, Laki perhehoitajalain 2 3§:n muuttamisesta 2006). Perhehoitoliitto suosittaa, että myös lyhytaikaisesta perhehoidosta tehdään toimeksiantosopimus. Sopimuksen liitteeksi tulee hoidettavaa koskeva asiakassuunnitelma tai hoito- ja palvelusuunnitelma.

Toimeksiantosopimuksen sisältävistä asioista sovitaan yhdessä sijoittajan ja perhehoitajan välisessä neuvottelussa. Sopiminen edellyttää siis neuvottelua. Toimeksiantosopimus tulee tehdä ennen sijoittamista. Tulkinnalle sopimisasioissa ei saa jättää tilaa. On vältettävä sanontoja ”tarvittaessa”, ”tarpeen mukaan”, ”voidaan”. Sopimus tarkistetaan tilanteiden muuttuessa. Tarkistamisesta on käytävä neuvottelu, kun toinen osapuoli sitä vaatii. Sopimusta ei voi muuttaa yksipuolisesti. Kunkin sijoituksen ja toimeksiantosopimusneuvottelun tuloksena syntyy yksilöllinen sopimus, jonka teossa voidaan käyttää tämän ohjeen sisältämiä tietoja. (Perhehoitajalaki 1992 Laki perhehoitajalain 2 3§:n muuttamisesta 2006.)

Seuraavassa on käsitelty sopimuslomakkeelle kirjattavia asioita yleisellä tasolla. Sopimuslomakkeena käytetään yleisesti Kuntaliiton lomaketta (e8502 12/99). Lomakkeen hankkii sijoittaja ja sitä myy Oy Edita Ab.

Sopijapuolet
Toimeksiantosopimus tehdään jokaisen perhehoitoon sijoitetun osalta erikseen. Sopimuksen allekirjoittavat molemmat puolisot, kun tarkoituksena on, että molemmat puolisot vastaavat perhehoitoon sijoitetun hyvinvoinnista. Myös muiden hoitoon osallistuvien kanssa voidaan tehdä erillinen sopimus tarvittaessa.

Perhehoidossa oleva henkilö
Lomakkeen tähän kohtaan merkitään hoidettavan henkilön nimitiedot henkilötunnuksineen. Tärkeää on, että perhehoitajalle kerrotaan kaikki ne hoidettavaa koskevat henkilökohtaiset tiedot, jotka ovat välttämättömiä perhehoidon toteuttamiseksi. Näiden tietojen saamiseen perhehoitajalla on lain mukaan oikeus (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000, 17 §).

Toimeksiantosopimuksen sisältö
a) Palkkion saaja
Palkkio maksetaan perhehoitajalle. Jos puolisot ovat yhdessä perhehoitajina, palkkio voidaan maksaa molemmille jaettuna tai vain toiselle puolisoista. Tilanne on harkittava perhehoitajan verotukselliset ja eläkeseikat huomioiden. Eläkettä kertyy kaiken suuruisista hoitopalkkioista.

b) Palkkion määrä
Perhehoitajalaki (1992) oikeuttaa perhehoitajan saamaan vähintään Laissa perhehoitajalain 2 ja 3 §:n muuttamisesta (2006) määritellyn minimipalkkion.

Vuonna 2010 minimipalkkio on 347,41 euroa perhehoidossa olevaa henkilöä kohti kuukaudessa. Hoitopalkkiot nousevat vuoden 2009 tasosta 3,27 %. Palkkiosta neuvoteltaessa on aina määriteltävä perhehoidon sisällöllinen vaativuus: onko hoitotyö erityisen vaativaa ja sitovaa? Vaatiiko hoito yhtämittaista huolenpitoa, avustamista ja silmälläpitoa? Tämä on erityisen tärkeää hoidettaessa kehitysvammaisia, mielenterveyspotilaita, vanhuksia tai erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevia lapsia ja nuoria. Lisäksi on todettava, edellyttääkö työ perhehoitajalta erityisiä valmiuksia, kokemusta, asiantuntemusta tai ammattikoulutusta. Palkkiota korottavia tekijöitä ovat perhehoidon vaatima yötyö, hoidettavan vaikeavammaisuus tai sairaus (liikuntavamma, aistivamma, vaikea psyyken vamma, epilepsia), haastava käyttäytyminen, lastensuojelun ei-diagnosoidut, mutta vaativat hoidon tarpeet.

Hoidon vaativuus ja sitovuus eivät aina ole todettavissa ja arvioitavissa perhehoidon alkaessa ja toimeksiantosopimusta tehtäessä. Siksi on tärkeä sopia, milloin hoidon vaativuutta ja sitovuutta sekä sopimusta tarkastetaan ensimmäisen kerran(esim. 2-3 kk kuluttua). Usein hoitotyö vaatii perhehoitajan kotona olemista, eikä hän voi käydä kodin ulkopuolisessa työssä. Perhehoitotyö voi muodostaa hänen ainoan tulonlähteensä. Kaikki tämä pitäisi huomioida hoitopalkkiota määritettäessä. Palkkiota pienentävänä seikkana ei voida pitää esim. lapsen päiväkodissa tai koulussa olemista tai hoidettavan työssäkäyntiä, koska perhehoitajalla on kuitenkin ympärivuorokautinen vastuu sijoitetusta.

Palkkion maksamisesta hoidon keskeytyksen tai osa-aikaisen hoidon ajalta on myös sovittava. Hoito voi keskeytyä perhehoitajasta riippumattomasta syystä, esim. hoidettavan sairaalahoidon, laitoshoidon, pitkähkön omaisten luona oleskelun tms. takia. Tällöin palkkiota määritettäessä on huomioitava, mitä perhehoitajalta edellytetään esim. yhteyksien pitämisessä, hoidon avustamisessa ja hoitopaikan ylläpitämisessä.

Lyhytaikaisessa perhehoidossa, kriisi- ja tukiperhetoiminnassa palkkio voidaan sopia samojen perussääntöjen mukaan kuin edellä on kuvattu pitkäaikaisen perhehoidon osalta. Yleensä maksu määritetään vuorokausiperusteiseksi, jolloin lyhytaikaisen hoidon erityisyys ja vaativuus otetaan huomioon palkkiota korottavina tekijöinä. Maksu voidaan määrittää myös kuukausiperusteiseksi. Myös maksutavasta ja maksupäivästä on sovittava.
Lain mukaan palkkiota ei makseta henkilölle, joka hoitaa omaa alle 18-vuotiasta perhehoitoon sijoitettua lastaan eikä henkilölle, joka on kieltäytynyt vastaanottamasta palkkiota.

c) Kustannusten korvaaminen, nk. kulukorvaus
Lain mukaan, jollei toisin sovita, perhehoitajalle maksetaan korvaus perhehoidossa olevan henkilön hoidosta ja ylläpidosta aiheutuvista kustannuksista. Täyden korvauksen periaate on kirjoitettu Lakiin perhehoitajalain 2 ja 3§:n muuttamisesta 2006, jonka mukaan perhehoitajalle maksetaan todellisten kustannusten mukainen korvaus. Perhehoitaja ei ole sijoitettavaan henkilöön nähden elatusvelvollinen ja perhehoidossa olevan henkilön – myös lapsen – tulisi voida viettää mahdollisimman normaalia elämää mm. harrastusten osalta. (Perhehoidon lainsäädäntö, Jarkko Helminen 1998, s. 96.)

Korvauksen yläraja poistui vuoden 2007 alusta. Perhehoitajalle maksettavia kulukorvauksia tulee tarkistaa kalenterivuosittain vuoden alusta elinkustannusindeksin mukaisesti. Poikkeuksellisesti elinkustannusindeksiin sidottujen perhehoidon kulu- ja käynnistämiskorvausten sekä perhehoitajan ja kunnan tai kuntayhtymän kesken solmitussa toimeksiantosopimuksessa sovittujen korvausten määriin ei tule vuonna 2010 muutoksia.
Vuonna 2010 kulukorvausten vähimmäismäärä on 375,08 euroa perhehoidossa olevaa henkilöä kohti kuukaudessa.


Kulukorvauksen tarkoituksena on korvata perhehoidossa olevan henkilön ravinnosta, asumisesta, virkistys- ja harrastustoiminnasta, henkilökohtaisista tarpeista ja muusta elatuksesta aiheutuvat tavanomaiset, jatkuvaluonteiset menot. Tiedossa olevista erityiskuluista tulee sopia erikseen. Korvaus sisältää myös ne tavanomaiset terveydenhuollon kustannukset, joita ei muun lainsäädännön nojalla korvata.

Kulukorvaus sisältää lastensuojelulain nojalla sijoitetun lapsen tai nuoren omaan käyttöön annettavat käyttövarat (Lastensuojelulaki 2007, 55 §). Perhehoitoliitto suosittaa kulukorvauksen tarkistusta lapsen täyttäessä 15 vuotta, jolloin siirrytään lakisääteiseen kuukausirahaan ja toisen kerran lapsen täyttäessä 17 vuotta, jolloin lapsilisä poistuu. Kulukorvaus voi sisältää muille hoitoryhmille maksettavan kannustusrahan tms. nimikkeellä olevan ”viikko- tai taskurahan”.

Kulukorvausta korottavana tekijänä ovat esim. vammasta tai sairaudesta johtuva normaalia suurempi kulutus, normaalia suuremmat matkakulut tai yhteydenpitokulut.
Toimeksiantosopimuksessa sovitaan myös, kenelle lapsilisä ja mahdollinen hoitotuki maksetaan. Perhehoitoliitto suosittaa käytäntöä, jossa lapsilisä ja hoitotuki maksetaan kunnan suostumuksella perhehoitajalle, vaikka sijoittavalla kunnalla on oikeus periä lapsilisä ja hoitotuki perhehoidon kustannusten korvauksena. (Laki sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksuista, 1992.)
Kustannusten korvaamisesta on sovittava myös siltä varalta, että hoidettava on pitkään poissa perhekodista. Suositeltavaa on, että kustannuskorvauksen maksamiskäytännöstä sovitaan yli kahden viikon poissaoloista. Perhehoitoliitto suosittaa, että alle kahden viikon mittaiset poissaolot eivät vaikuta vähentävästi kulukorvaukseen. Hoidettavan poissaolon ajalta kulukorvausta tulee maksaa ainakin kuluista, jotka jatkuvat hoidettavan poissa ollessakin (asumiskulut, käyttövarat jne.).

Toimeksiantosopimusta tehtäessä on tarkkaan selvitettävä, mitkä kustannukset katetaan kulukorvauksella ja sovittava erityiskulujen korvaamisesta, lomakkeen kohdassa ”Erityisten kustannusten korvaaminen”.

d) Käynnistämiskorvaus
Lain mukaan perhehoitajalle maksetaan perhehoidon käynnistämisestä aiheutuvista tarpeellisista kustannuksista korvausta jokaisen pitkäaikaisen hoitosuhteen alkaessa. Korvattavia kohteita voivat olla mm. asuntoon kohdistuvat välttämättömät korjaus- ja muutostyöt, kalusteet, vuodevaatteet, ensivaatekerta, leikkikalut sekä harrastusvälineet kuten polkupyörä, sukset, lasketteluvälineet, jääkiekkovarusteet, tietokone jne.
Käynnistämiskorvauksen enimmäismäärä on 2 663,76 euroa perhehoidossa olevaa henkilöä kohti vuonna 2010.


Perhehoitajille maksettavia käynnistämiskorvauksia tulee tarkistaa kalenterivuosittain vuoden alusta elinkustannusindeksin (lokakuu 1951=100) edellisen vuoden lokakuun vuosimuutoksen mukaisesti. Edellä mainitusti elinkustannusindeksin muutos lokakuusta 2006 lokakuuhun 2007 on 2,69 prosenttia, jolla määrällä käynnistämiskorvauksia tulee vähintään tarkistaa 1.1.2008 lukien.
Perhehoidon aloittamisesta mahdollisesti aiheutuva ansionmenetys voidaan huomioida käynnistämiskorvauksessa. Osana perhehoitajalle maksettavaa käynnistyskorvausta voidaan korvata perhehoitajan itse maksamat valmennuskustannukset (esim. Pride-valmennus).
Käynnistämiskorvauksen myöntämisen perusteissa ja käytännöissä on usein kuntakohtaisia eroja. Käytännössä perhehoitaja voi listata (aina kun mahdollista yhdessä sijoittajan kanssa) perhehoidon käynnistämisessä tarvittavat hankinnat kustannuksineen, jonka mukaan sijoittaja voi maksaa käynnistämiskorvauksen. Käynnistämiskorvauksen kuoleentumisaika vaihtelee 3–5 vuoden välillä. Mikäli perhehoito lakkaa lyhyemmän ajan kuluessa, voidaan kohtuus ja tilanne huomioiden sopia kuoleutumattoman osan takaisinmaksusta tai esim. välineiden luovuttamisesta kunnalle tai sijoitetun käyttöön edelleen. Myös tarvikkeiden käyttöiästä ja uudistamisen ajankohdasta on syytä keskustella ja sopia.
Käynnistämiskorvauksesta neuvoteltaessa on huomattava, että korvaus voi tulla myös esim. vammaispalveluina tai lääkinnällisenä kuntoutuksena terveydenhuollon piiristä.

e) Käyttövarat
Sijoitetun lapsen ja nuoren käyttövarat sisältyvät kulukorvaukseen (Laki perhehoitajalain 2 ja 3 §:n muuttamisesta 2006). Lapselle tai nuorelle on annettava hänen omaan käyttöönsä kalenterikuukaudessa käyttövaroja iästä ja kasvuympäristöstä riippuen siten, että alle 15-vuotias saa määrän, joka vastaa hänen yksilöllistä tarvettaan ja 15 vuotta täyttänyt saa vähintään määrän, joka vastaa yhtä kolmasosaa yhdelle lapselle suoritettavasta elatustuen määrästä (Lastensuojelulaki 2007, 55 §). Täysimääräisen elatustuen määrä on 1.1.2010 lukien 139,54 euroa kuukaudessa lasta kohden ja 1/3 elatustuesta on 46,51 €.
Muiden kuin lastensuojelutoimenpitein perhehoidossa olevien käyttövarat määräytyvät Lain sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (1997) mukaisesti. Hoidettavan omaan käyttöön on jäätävä vähintään 97 euroa kuukaudessa 1.1.2010 alkaen. Käytännön järjestelyistä näissä tapauksissa sovitaan edunvalvojan kanssa.

f) Erityisten kustannusten korvaaminen
Lain mukaan kulukorvauksen lisäksi korvataan sellaiset perhehoidossa olevan henkilön yksilöllisistä tarpeista johtuvat terapian ja terveydenhuollon sekä alle 21–vuotiaan lapsen tai nuoren opinnoista aiheutuvat erityiset kustannukset, joita ei muun lainsäädännön nojalla korvata. Terapiaan, terveyden- tai sairaudenhoitoon liittyvät pysyväisluonteiset tai pitempikestoiset kustannukset voidaan liittää maksettavaksi varsinaisen kulukorvauksen yhteydessä. Vaihtoehtoisina menettelytapoina voivat olla maksusitoumus, sijoittaja maksaa kulut tai perhehoitaja saa korvauksen kuitteja vastaan. Erityislakien nojalla korvattavista terapia- ja terveydenhoitokuluista kuten avohuollon tukitoimista yleensä, on sovittava ja päätettävä mistä ja miten kustannukset katetaan.
Tässä kohdassa voidaan sopia myös lomanvietosta (sijoitettu viettää lomaa yhdessä perhehoitajan kanssa tai erillään) ja harrastuksista johtuvien erityisten kulujen korvaamisesta. (Lastensuojelulaki 2007, 55 §.)

g) Toimeksiantosopimuksen kestoaika
Tähän merkitään sovittu perhehoidon aloituspäivä. Määräaikaisen sopimuksen kohdalla merkitään myös hoidon päättymispäivä. Jos hoito on sovittu jatkumaan toistaiseksi, tästä tehdään merkintä ao. kohtaan.

h) Hoidettavan oikeudet, tukitoimet ja harrastukset
Tässä määritellään perhehoitoon sijoitetun oikeudet perhehoidossa. Lastensuojelun perhehoidossa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lastensuojelulain (2007) mukaan lapselle tulee turvata lapsen yksilölliset tarpeet ja toiveet huomioiden tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi, läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet, mahdollisuus saada ymmärtämystä, hellyyttä, valvontaa ja huolenpitoa, turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö, tasavertainen perheenjäsenyys, ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus, mahdollisuus osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissa, itsenäistyminen ja kasvaminen vastuullisuuteen sekä kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioiminen, lapsen ja nuoren taipumuksia ja toiveita vastaava koulutus sekä taloudellinen tuki harrastuksiin.
Lastensuojelun asiakkaana olevalla lapsella tulee olla nimettynä hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä (Lastensuojelulaki 2007, 13§). Hänen tai muun lastensuojelun työntekijän tulee myös tavata lasta riittävän usein henkilökohtaisesti (Lastensuojelulaki 2007, 29§). Sijoitetulla lapsella on oikeus saada tietää mm. miksi hänet on otettu huostaan ja miten hänen asiassaan on toimittu ja aiotaan toimia (Lastensuojelulaki 2007, 53§).

Aikuisen hoidettavan kohdalla painottuu ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja yksilöllisyyden huomioiminen ja omatoimisuuden tukeminen. Tässä luetellaan em. tavoitteiden toteutumiseksi välttämättömät toimet liittyen mm. henkilön harrastuksiin, lomajärjestelyihin, terveydenhoitoon, terapioihin jne. Lisäksi sovitaan tarkemmin em. toimien toteuttamistavasta ja aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Tarvittaessa voidaan käyttää myös liitettä.

i) Oikeus vapaaseen
Perhehoitajalla on oikeus yhteen arkivapaapäivään kutakin sellaista kalenterikuukautta kohden, jolloin hän on toiminut perhehoitajana vähintään 14 vuorokautta. Vapaapäiviä voi siten kertyä vuodessa 12. Lakimääräistä pidemmästäkin vapaasta on mahdollista sopia. Myös tällöin sijoittaja vastaa kuluista. Kehitysvammaisten ja aikuisten perhehoidossa vapaan määrä vaihtelee pääsääntöisesti 30 – 45 vuorokauteen vuodessa. Vapaan tavoitteena on taata perhehoitajalle mahdollisuus irrottautua sitovasta tehtävästään, mikä tukee perhehoitajan jaksamista. Vapaan pitäminen palvelee siten myös perhehoidossa olevan henkilön hyvinvointia, ja mm. nuoren vammaisen henkilön itsenäistymistä. Perhehoitajien mahdollisuus yhteiseen vapaa-aikaan tukee sekä parisuhdetta että perhehoitoa. Mikäli perhehoitaja ei halua käyttää oikeuttaan vapaaseen, siitä tulee olla maininta sopimuksessa.

j) Vapaan toteuttaminen
Perhehoitajalain (1992) mukaan sijoittajan on huolehdittava tai avustettava perhehoidossa olevan henkilön hoidon tarkoituksenmukaisessa järjestämisessä perhehoitajan vapaan ajaksi. Hoito voidaan toteuttaa järjestämällä kotiin hoitaja (esim. kodinhoitaja, sukulainen) tai sijoittamalla hoidossa oleva henkilö muuhun hoitoon esim. toiseen perhekotiin, leirille tai laitokseen.
Sijoittaja voi tukea myös koko perheen virkistymistä ja jaksamista tukemalla yhteistä lomanviettoa myöntämällä taloudellista tukea loman viettämistä varten. Useimmiten perhehoitaja järjestää itse perheen yhteisen loman, jolloin mitään korvaavaa hoitoa ei tarvita. Sovitaanpa toimeksiantosopimuksessa millaisesta tavasta tahansa, on tärkeintä, että vapaan pitäminen käytännössä myös on mahdollista.

k) Palkkion maksaminen vapaan ajalta
Palkkio maksetaan toimeksiantosopimuksessa sovitun vapaan ajalta, jonka laissa määritelty minimiaika on 12 vuorokautta.

l) Kustannusten korvaaminen vapaan ajalta
Silloin kun perhehoitaja järjestää ja kustantaa itse vapaan pitämisen, kulukorvaus tulee maksaa täysimääräisenä. Sijoittajan järjestäessä kustannuksellaan hoidettavalle korvaavan hoidon, on suositeltavaa maksaa vähintään 50 % kulukorvauksesta kiinteiden kulujen kattamiseksi.

m) Koulutus, työnohjaus, valmennus
Sijoittajan (kunta, kuntayhtymä, erityishuoltopiiri, sairaanhoitopiiri) tehtävänä on vastata perhehoitajan tarvitsemasta valmennuksesta, työnohjauksesta ja koulutuksesta. Täydennyskoulutuksen sisällön tulisi määräytyä perhehoitajan aikaisempi koulutus ja perhehoidon sisältö, vaativuus ja tarve huomioon ottaen. Perhehoitajalaki (1992) puhuu tarvittavasta koulutuksesta. Toimeksiantosopimuksessa tulee näkyä, miten sijoittaja mahdollistaa perhehoitajan osallistumisen koulutuksiin, työnohjaukseen ja vertaisryhmiin esim. vuosittain sekä sopia kustannusten korvaamisesta.

n) Irtisanominen
Lain mukaan, jos toimeksiantosopimuksessa ei ole toisin sovittu, voidaan sopimus irtisanoa päättymään irtisanomista seuraavan kahden kuukauden kuluttua. Jos näin sovitaan, rasti merkitään lomakkeen ao. kohtaan. Mikäli sovitaan muunlaisesta irtisanomisajasta tai menettelytavasta, on siitä tehtävä merkintä toimeksiantosopimukseen. Käytännössä on tärkeää erottaa toimeksiantosopimuksen irtisanominen ja purkaminen.

Muuta huomioitavaa
Toimeksiantosopimusta tehtäessä on perhehoitajalle selvitettävä vakuutus- ja vastuukysymykset (s. 19-20). Sijoittajan tulee ottaa perhehoitajalle lakisääteinen tapaturmavakuutus (s. 19 )
Hoidettavaa varten mahdolliset vastuuvakuutukset sen sijaan ovat sijoittajalle vapaaehtoisia. Perhehoitoon sijoitettu kannattaakin aina liittää perhehoitajan kotivakuutuksen piiriin (s. 20).
Myös lyhytaikaisessa perhehoidossa sekä kriisi- ja tukiperhetoiminnassa on suosoiteltavaa käyttää toimeksiantosopimusta. Tästä on hyötyä perhehoitajalle mm. eläkekertymän osalta, koska toimeksiantosuhteisesta perhehoidosta maksettava palkkio kerryttää eläkettä. Myös vakuutuksien kannalta toimeksiantosopimus voi olla perhehoitajalle muuta sopimusmuotoa turvallisempi vaihtoehto.
Kaikissa perhehoidon muodoissa on huomattava, että toimeksiantosopimukseen kuuluu pakollisena liitteenä asiakassuunnitelma (lastensuojelun perhehoito) tai palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma (aikuisten perhehoito) (s. 8-9). Asiakas- ja palvelusuunnitelma tulisi aina huomioida jo toimeksiantosopimusta tehtäessä, koska sillä on suora vaikutus mm. perhehoitoon sijoitetun hoidettavuuden määrittelyyn ja siten myös palkkion suuruuteen. Lisäksi asiakassuunnitelmassa määritellään mm. lapsen tarvitsemat erityispalvelut ja harrastukset, joihin myös jokaisella sijoitella lapsella tulisi olla oikeus. Perhehoitajien tuen (työnohjaus, koulutus jne.) tarpeet määrittyvät myös pitkälle asiakassuunnitelman perusteella.

Jälkihuolto
Lastensuojelun sijaishuollossa olevalla lapsella ja nuorella on huostaanoton päättymisen jälkeen oikeus jälkihuoltoon. Jälkihuolto voi jatkua perhehoitona, jolloin siitä tulee olla toimeksiantosopimus. Sijaisperhe voi toimia myös nuoren tukiperheenä. Kunnan jälkihuoltovelvoite päättyy nuoren täytettyä 21 vuotta, ellei kyseessä ole erityshuoltoa tarvitseva kehitysvammainen nuori.
Nuoren kanssa jälkihuollosta tehdään asiakassuunnitelma (s. 9). Sijoittajan tulee järjestää nuorelle mm. asunto, tarjota itsenäistymisvarat sekä tukea nuoren opintoja ja muullakin tavalla nuoren kasvua itsenäisyyteen. Itsenäistymisen tukemiseksi laki velvoittaa kuntaa tukemaan myös nuorelle läheisiä ihmisiä, että nämä voisivat puolestaan tarjota nuorelle hänen tarvitsemaansa tukea. Itsenäistymisvarat kerrytetään lapsen omista tuloista sijaishuollon aikana tai kunnan varoista, jollei hänellä ole omia tuloja. (Lastensuojelulaki 2007, 77 §.) Nuori voi hankkia varoilla mm. tarpeellisia asumiseen ja elämiseen liittyviä tarvikkeita kuten huonekaluja, astioita jne.

3.2 Verotus
Perhehoitajan veronalainen tulo muodostuu palkkiosta ja kulukorvauksesta (Ennakkoperintälaki 1996, 25 §). Perhehoidosta aiheutuvien kustannusten perusteella perhehoitajalla on oikeus vaatia verotuksessaan vähennystä kulukorvausta vastaava määrä.  Hoitopalkkio on nimenomaisesti työkorvausta eikä palkkaa. Verotuksen yhteydessä perhehoitajalta peritään palkkiosta sairauspäivärahamaksu, joka on 0,93 % v. 2010 (maksu sisältyy ennakonpidätykseen) (Sairausvakuutuslaki 2004) ja palkkion osalta työntekijän eläkevakuutusmaksu.

Kulukorvaus on huomioitu verokortilla, mikäli olet aikaisemmin saanut perhehoidon palkkiota ja kustannusten korvauksia. Mikäli kulukorvauksia ei ole huomioitu verokortilla tai olet vasta aloittanut perhehoitajana, sinun tulee laskettaa uusi verokortti verotoimistossa tai netissä. Nettikortin voit laskea itse henkilökohtaisilla pankkitunnisteilla tai sirukortilla, nettikorttiin pääset www.vero.fi -sivujen kautta. Uuden verokortin laskentaa varten tarvitset tiedot kaikista maksetuista tuloista ja niistä tehdyistä ennakonpidätyksistä sekä loppuvuonna maksettavista tuloista verovuoden aikana.  

Mikäli kunta korvaa muita kustannustenkorvauksia kuin perhehoitajalaissa määritellyt korvaukset, esim. matkat vanhempien tapaamiseen, tulee kunnan ilmoittaa verotukseen nämä korvaukset vain tulona. Kunnan ei tarvitse toimittaa näistä korvauksista ennakonpidätystä eikä eläkevakuutusmaksuja. Perhehoitajan tulee vaatia omassa verotuksessaan vähennettäväksi näiden kustannusten aiheuttamat kulut, esim. matkakulut vähennetään 0,24 e/km vuonna 2009 (vaikka kunta olisi korvannut esim 0,45 e/km).

Esitäytetyssä veroilmoituksessa palkkion ja kulukorvauksen yhteismäärä näkyvät tuloina.  Vähennyksinä näkyvät maksettujen kulukorvausten määrä ja työntekijän eläkevakuutusmaksun määrä.  Perhehoitajan vastuulla on tarkistaa tiedot ja niiden puuttuessa tai ollessa virheellisiä lisättävä tai korjattava ne.   
      
Perhehoitajan toimiessa toiminimellä, hän maksaa ennakkoverolipulla oman ennakkoveronsa.  (Ennakkoperintälaki 1996, 25.2 §).

Vähennykset todellisten kulujen mukaan
Perhehoitoperheille, joihin on sijoitettuna useampia hoidettavia on usein kannattavampaa vähentää verotuksessa aiheutuvat kulut tositteiden perusteella. Jos perhehoitaja haluaa, että vähennykset tehdään todellisten kulujen mukaan, on perhehoitajalla muistiinpanovelvollisuus sekä velvollisuus tositteiden säilyttämiseen. Tuloista ja menoista on tehtävä riittävästi eritellyt muistiinpanot, joihin tositteet liitetään. Menoeriä osoittavien merkintöjen tulee perustua päivättyihin ja numeroituihin tositteisiin. (Verohallituksen päätös muistiinpanovelvollisuudesta ja muistiinpanoista 2 §).

Perhehoitajan kannattaa neuvotella toiminnasta aiheutuvien menojen verovähennyksistä oman verotoimiston kanssa. Neuvottelussa on hyvä raamittaa sitä, missä suhteessa hoidettavien ja oman perheen kulut jaetaan esim. kiinteistön poistojen osalta. Muita vähennyskelpoisia asumisen menoja ovat mm. lämmitys-, sähkö-, vesi- ja jätehuoltokulut. Lisäksi auton käytöstä aiheutuneet kulut ja investoinnit voidaan vähentää verotuksessa. Perhehoitajan tulee pitää ajopäiväkirjaa auton käytöstä.

Muita tulonhankkimisesta aiheutuneita vähennyskelpoisia hoidettavien menoja ovat ruoka-, vaate-, puhelin-, sanomalehti-, lääke-, vakuutus- ja harrastuskulut. Perhehoitotoiminnan moninaisuuden vuoksi hoidosta aiheutuvia ja vähennyskelpoisia kuluja voi olla muitakin. Esimerkiksi perhehoitoperhe, joka koostuu 12 henkilöstä, joista 7 on sijoitettuja, voi saada kaikista asumiskuluistaan 65 % verotuksessa vähennykseen oikeuttavana menoina. Kiinteistön poistomenoina tällöin voidaan hyväksyä n. 50 % investointimenoista.

Todellisten kulujen vähentäminen verotuksessa vaatii järjestelmällistä kirjanpitoa kuluista. Perhehoitajan tulee itse kerätä tositteet ja tehdä yhteenveto kuluista. Tämän jälkeen varsinainen kirjanpito on hyvä toteuttaa tilitoimiston kanssa yhteistyössä, jolloin järjestelmä saa lisää ”uskottavuutta”. Kirjanpitoon perehtynyt perhehoitaja voi tehdä myös itse koko kirjanpidon. Vuosittaiset kustannukset tilitoimiston työstä riippuvat toiminnan laajuudesta. Tilitoimiston osuus kustannuksena on arviolta n. 300-600 euroa/vuosi. Useita sijoitettuja hoitaville perhehoitajille todellisiin kuluihin perustuva verovähennystapa tuo vaivannäölle usein myös hyvän taloudellisen vastineen.

Lataa tästä malli, jossa perhehoitajan verovähennykset tehdään toteutuneiden kulujen mukaan. Ohjeissa on perhehoitaja, kirjanpitäjä Kari Kangasharjun jaottelu ja käytännön ohjeet perhehoitajan verotusta varten.

3.3 Perhehoitajan sosiaaliturva

Työttömyysturva
Perhehoitajan mahdollisuus saada rahallista tukea työttömyysajalle riippuu yleensä siitä, millaisia muita töitä hän on tehnyt. Toimeksiantosuhteisena perhehoitajana toimimista ei lasketa työssä olemiseksi, mutta se voi pidentää työttömyysturvan tarkastelujaksoa. Työttömyysturva on muodoltaan joko ansiopäivärahaa, peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea.

Työttömyysturvaan liittyviä päivärahoja voi saada 17-64-vuotias työtön, joka asuu Suomessa, hakee kokoaikatyötä, on työkykyinen ja työmarkkinoiden käytettävissä sekä ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon. Lisäksi hänen tulee täyttää työssäoloehto, jonka tarkemmasta määrittymisestä saa tietoa työvoimatoimistosta. (Työttömyysturvalaki 2002.)

Henkilö voi saada ansiopäivärahaa, jos hän on ennen työttömyyden alkua ollut työttömyyskassan jäsenenä vähintään 10 kuukautta ja täyttää työssäoloehdon. Tätä varten on täytynyt olla työssä 43 viikkoa viimeisimmän kahden vuoden aikana. Työajan on tänä aikana oltava vähintään 18 tuntia viikossa, ja palkan työehtosopimuksen mukainen. Ellei alalla ole työehtosopimusta, kokoaikatyön palkan on oltava vähintään 40 kertaa peruspäivärahan suuruinen.
Kahden vuoden tarkastelujaksoa voidaan pidentää sairauden, laitoshoidon, asevelvollisuuden, opintojen, lasten syntymän, lastenhoidon tai muun näihin verrattavan syyn takia, kuitenkin enintään seitsemän vuotta. Tätä arviota tehdessä otetaan huomioon henkilön koko työhistoria. Perhehoitajana toimiminen yleensä on myös hyväksyttävä syy olla pois työmarkkinoilta.

Jos henkilö ei ole vakuuttanut itseään työttömyyskassassa tai kassan jäsenyysehto ei vielä täyty, hän voi saada peruspäivärahaa, jos työssäoloehto (43 viikkoa) (kuitenkin) täyttyy.
Perhehoitajana toimiminen ei kerrytä työssäoloehtoa, sillä perhehoitaja ei ole työsuhteessa. KHO:n päätöksen mukaan perhehoitajalle maksettava palkkio ei ole verotuksellisesti palkkaa vaan työkorvausta.

Koska perhehoitaja on toimeksiantosopimussuhteessa sijoittajaan (yleensä kunta), hän ei ole perhehoitajana työsuhteessa. Tästä johtuen häntä ei voida ottaa työttömyyskassan jäseneksi. Tämä ei luonnollisestikaan koske perhehoidon lisäksi tehtävää muuta työtä. Perhehoitajana toimimisen takia ei myöskään voida erottaa työttömyyskassasta.

Toiminimellä toimiva perhehoitaja voi vakuuttaa itsensä yrittäjien työttömyyskassoissa (esim. AYT, SYT) ja saada ansioon suhteutettua työttömyysturvaa (Työttömyysturvalaki 2002).

Työttömyyspäivärahaa saadakseen henkilön täytyy olla työmarkkinoiden käytettävissä eikä hän saa työllistyä yritystoimintaa vastaavalla tavalla omassa työssään. Työttömyysturva ei ole lisätulo jonkin muun etuuden jatkeeksi eikä sitä myönnetä sen takia, että henkilön tulot ovat muutoin alhaiset. (Työttömyysturvalaki 2002, 11 §.)

Jos hoitotyö on kovin työllistävää, perhehoitaja ei voi olla työmarkkinoiden käytettävissä. Tällöin todetaan, että henkilö on työllistynyt yritystoimintaa vastaavasti omassa työssään, vaikka yritystä ei olisikaan perustettu. Hoitotyön työllistävyys voidaan todeta hoidettavan hoito- ja palvelusuunnitelmasta. Työllistävyyttä voidaan arvioida myös sen perusteella, onko hoitotyö aloitettu esim. palkkatyön tai opiskelun ohessa.
Perhehoidosta saatua palkkiota ei vähennetä työttömyyspäivärahasta, koska kysymyksessä ei ole sosiaalietuus. Perhehoitajana toimiminen on silti aina ilmoitettava työvoimatoimistoon.

Sekä perus- että ansiopäivärahaa voi saada enintään 500 päivän ajan. Jos työtön perhehoitaja ei saa työttömyyspäivärahaa, hän voi hakea työmarkkinatukea, joka on sosiaaliavustuksen luonteinen tuki. Työmarkkinatukeen ei edellytetä työssäoloehtoa. Sitä myönnetään tarveharkinnan mukaan. Tällöin sekä puolison tulot että perhehoidosta saatava palkkio vaikuttavat siihen, paljonko työmarkkinatukea myönnetään. (Työttömyysturvalaki 2002, 2 §.)

Opintotuki
Perhehoitajallakin on mahdollisuus lähteä opiskelemaan. Opintoja tuetaan rahallisesti monin eri tavoin. Tukitapa riippuu lähinnä siitä, miten perhehoitaja yleensä hankkii elantonsa.

Työsuhteessa kodin ulkopuolella oleva perhehoitaja voi saada Koulutusrahaston myöntämää aikuiskoulutustukea. Opintoja varten on työstä otettava vähintään kaksi kuukautta opintovapaata, ja työn on jatkuttava opintojen jälkeen. Työhistoriaa on löydyttävä vähintään 10 vuoden verran. Aikuiskoulutustuen määrä koostuu perusosasta ja ansio-osasta. Tuen aikana ansiotuloja saa olla enintään 75 % tuen määrästä (Laki aikuiskoulutustuesta 2000).

Perhehoitaja, jolla on yritystoimintaa, voi saada myös aikuiskoulutustukea, jos tulot ovat vähentyneet opiskelujen aikana. Tukea haetaan jälkikäteen, ja se on perusosan suuruinen.
Opintoihin voi käyttää myös vuorotteluvapaata. Vuorotteluvapaata voi ottaa 90 - 359 päivää, ja työpaikalle on otettava samaksi ajaksi töihin työtön työnhakija. Vuorottelukorvauksen määrä on 70 % työttömyyspäivärahan määrästä ilman lapsikorotuksia. Työhistoriaa on oltava takana 10 vuoden verran, josta viimeisin vuosi saman työnantajan palveluksessa (Vuorotteluvapaalaki 2002).

Työtön perhehoitaja voi saada joko koulutustukea tai koulutuspäivärahaa, joita haetaan Kelalta tai omalta työttömyyskassalta. Työttömien koulutustuet ovat osapuilleen samansuuruisia kuin työttömyysajan korvaukset. Ansiotulorajat määräytyvät suurin piirtein samoin kuin työttömyysaikana (Laki julkisesta työvoimapalvelusta 2002).

Edellä mainittujen tukimuotojen aikana opiskeleva perhehoitaja voi olla oikeutettu Kelan myöntämään yleiseen asumistukeen tai sen korottamiseen (Valtioneuvoston asetus asumistuen määräytymisperusteista 2007).

Normaali opintoraha on luonnollisesti myös käytettävissä. Opintorahan määrä on kuitenkin yleensä pienempi kuin edellä mainittujen tukien.

Sekä perhehoitajan palkkio että kulukorvaus ilmoitetaan verotukseen tuloina. Kulukorvauksen osuus kuitenkin vähennetään jälkikäteen selvityksen perusteella. Perhehoitajan oman opintotuen kohdalla logiikka on samantyylinen: Kela tarkastaa jälkikäteen tulot, ja koska myös kulukorvaus näkyy tulona, vuositulo saattaa mennä tulorajan yli, jolloin seurauksena on takaisinperintäehdotus. Perinnän voi välttää toimittamalla Kelalle selvityksen kulukorvauksen osuudesta, jolloin tulona huomioidaan vain palkkion osuus.
Verotuksen, opintotuen ja monen muun tukiasian takaperoiselta tuntuva käsittelyjärjestys johtuu siitä, että KHO:n päätöksen (10.3.1997) mukaan perhehoitajan palkkiota ei pidetä verotuksessa enää palkkana vaan muuna työstä saatuna korvauksena, joka aiheuttaa, että kulukorvauskin on ensisijaisesti verotettavaa tuloa. Jos kulukorvauksen määrästä esitetään selvitys, kulukorvaus vähennetään ansiotuloista.

Kun puhutaan perhehoitajan tulojen vaikutuksesta lapsen opintotukeen, tarkoitetaan nimenomaan perhehoitajan biologisia lapsia. Huostaanotetun tai jälkihoidossa olevan lapsen vanhempien tulot katsotaan nollaksi, jolloin lapsi voi saada opintotukeensa vähävaraiskorotuksen.

Vanhempien tuloja ei tarvitse selvittää Kelalle, koska Kela käyttää viimeksi toimitetun verotuksen tietoja, jotka se saa verottajalta. Nykyiset tulot kannattaa selvittää vain, jos ne ovat olennaisesti alhaisemmat kuin viimeksi toimitetun verotuksen.
Verohallinto ilmoittaa Kelalle opintotukea saavien opiskelijoiden vanhempien perhehoitopalkkiot sellaisina, että niistä on vähennetty kulukorvaukset. Jälkikäteisselvityksiä ei siis yleensä tarvitse tehdä, jos kulukorvausasia on selvitetty oikein jo verotuksessa.
Omat opiskelujen tuet ja tukirajat kannattaa aina selvittää Kelasta tai Koulutusrahastosta.

Perhehoitajan sairauspäiväraha
Perhehoitaja on oikeutettu saamaan sairauspäivärahaa omavastuuajan (sairastumispäivä + 9 arkipäivää) jälkeen verotettavien tulojensa perusteella laskettavan sairausvakuutuspäivärahan suuruisena. (Sairausvakuutuslaki 1963, 1 §.) Sairauspäiväraha antaa mahdollisuuden hoidolle ja toipumiselle. Mikäli hoito jatkuu perheessä sairausloman ajan, perhehoitaja on oikeutettu saamaan sekä sairauspäivärahan että hoitopalkkion ja kulukorvaukseen.
Sairauspäivärahaa haettaessa perusteena on lääkärintodistus, jossa lääkäri suosittelee sairauslomaa. Tehdessään päätöstä sairauspäivärahan myöntämisestä Kela arvioi perhehoitajan työkyvyttömyyttä perhehoitajan esittämän selvityksen pohjalta. Perhehoitajan tuleekin kuvata sv-päivärahahakemuksessaan työtään ja kertoa, mitä tehtäviä hän on estynyt hoitamasta sairauden, vian tai vamman johdosta, kuka työn tekee sairausloman aikana jne.
Vaikka perhehoito jatkuisikin sairausloman ajan perheessä, perheessä voidaan usein tehdä sisäisiä järjestelyjä, ostaa tilapäisapua kodin ulkopuolelta kotitaloustöihin jne. Sairausloman pitämättömyydellä saattaa olla vaikutusta vakuutuskorvauksiin silloin kun sairaus tai vamma uusiutuu ja sairauden tai vamman alkuperää ei voida osoittaa viittaamalla sairauslomaan. Toimeksiantosopimuksessa on suositeltavaa sopia sairausloman omavastuuajan hoitopalkkiosta ja kulukorvauksesta.

Perhehoitajan vanhempainpäivärahat
Perhehoitoon sijoitetun vauvan hoitaminen ei oikeuta sijaisvanhempia äitiys-, isyys- tai vanhempainrahaan. Jos perhehoitaja saa biologisen lapsen, toimeksiantosopimuksen mukainen perhehoidon palkkio huomioidaan vanhempainetuuden perusteena olevassa työtulossa. Päätoimiselle perhehoitajalle vanhempainpäiväraha maksetaan minimimääräisenä, jos perhehoito jatkuu myös äitiys- ja vanhempainrahakaudella.

Adoptiovanhemmilla on oikeus isyys- ja vanhempainrahaan, jos lapsi on otettu hoitoon ennen kuin hän on täyttänyt seitsemän vuotta. Adoptiovanhemman vanhempainrahaa haetaan Kelan ohjeiden mukaan, mikäli hän ei ole ansiotyössä tai muussa työssä kodin ulkopuolella.

Perhehoitajan eläketurva
Perhehoitajat tulivat peruseläketurvan piiriin 1.7.1992 alkaen. Ajalta 1992–1997 eläkettä karttuu tietyn rajamäärän ylittäneistä hoitopalkkioista. Vuodesta 1998 alkaen eläkettä karttuu kaiken suuruisista hoitopalkkioista. Eläkettä karttuu 1.1.2005 alkaen 1,5 % vuosiansiosta 18 - 52 -vuotiailla, 1,9 % vuosiansiosta 53 - 62 -vuotiailla, (ennen vuotta 1950 syntyneillä säilyy kuitenkin 2 %) ja 4,5 % vuosiansiosta 63 - 67 -vuotiailla (Kunnallinen eläkelaki 2003).
Perhehoitaja voi jäädä vanhuuseläkkeelle täytettyään 63 vuotta. Jos hän jatkaa perhehoitajana edelleen, eläkettä karttuu 68 ikävuoteen saakka. Ennen vuotta 2005 karttuneella eläkkeellä on yläraja ja niinpä perhehoitotyöstä 31.12.2004 mennessä karttunut eläke yhteensovitetaan muiden ennen vuotta 2005 karttuneiden eläkkeiden kanssa. Vuodesta 2005 lähtien karttuvalla eläkkeellä ei ole ylärajaa. Perhehoitaja voi lisätä eläketurvaansa vapaaehtoisella eläkevakuutuksella.

Perhehoitajalla on oikeus osa-aikaeläkkeeseen. Osa-aikaeläkkeelle voivat jäädä 58 vuotta täyttäneet perhehoitajat, joilla perhehoitoon sijoitettujen määrä vähenee siten, että tulotaso on 35-70 % vakiintuneesta usean edeltävän vuoden ansiotasosta. 1953 tai sen jälkeen syntyneillä osa-aikaeläkkeen ikäraja on 60 vuotta.Osa-aikaeläkkeen määrä on puolet työn vähenemisen aiheuttamasta ansion alenemasta. (Kunnallinen eläkelaki 2003, 14 §, Kunnallisen eläkelain voimaanpanolaki 2003, 8 §.) Lisätietoja: Kuntien Eläkevakuutus, www.keva.fi.

Sopeutumisvalmennus- ja kuntoutuskurssien ajalta voidaan perhehoitajille maksaa kuntoutusrahaa (Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista 2005).
Kuntoutusraha on yleensä saajan sairauspäivärahan suuruinen ja se on verollista tuloa. Kuntoutusrahassa ei ole omavastuupäivää silloin, jos se myönnetään perhehoitajalle, joka omaisen asemassa osallistuu hoidettavan kuntoutukseen (perhekurssit, sopeutumisvalmennuskurssit). Perhehoitaja voi saada kuntoutusrahaa ja hoitopalkkiota yhtäaikaisesti, mikäli perhehoito jatkuu perheessä esim. perhehoitajan Aslak-kuntoutuksen ajan.

3.4 Perhehoidon vakuutukset

Perhehoitajan tapaturmavakuutus
Tapaturmavakuutuksen ottaminen perhehoitajalle kuuluu sijoittajan lakisääteisiin tehtäviin. Perhehoitajat kuuluvat tapaturmavakuutuksen piiriin, mikä tarkoittaa sitä, että sijoittajan tulee vakuuttaa perhehoitajat työssä tapahtuvan tapaturman varalta (Perhehoitajalaki 1992, 8 §, Tapaturmavakuutuslaki 1948, 3 §). Työtapaturman lisäksi perhehoitaja on oikeutettu saamaan korvausta myös ammattitaudista. Tapaturmavakuutus kattaa kaikki sellaiset vammat ja sairaudet, joilla on selvä ja suora yhteys itse työn suorittamiseen: esim. perhehoitaja loukkaantuu hoitotyön yhteydessä vaikkapa nostotilanteessa. Lakia sovelletaan myös konkreettista työn/tehtävän suorittamista laajemmalle vahinkoihin, jotka sattuvat työstä johtuvissa olosuhteissa esim. kauppamatkalla perhehoitajan hankkiessa perheelle ruokaa.

Omassa vapaa-ajan vietossa tapahtuvat vahingot eivät kuulu sijoittajan ottaman vakuutuksen piiriin. Vapaa-ajalla tapahtuvien vahinkojen osalta vakuutusturva on perhehoitajan omalla vastuulla.
Tapaturmavakuutuslain mukaiset korvaukset koskevat sairaanhoitoa (lääkärin antama tai määräämä hoito, lääke-, proteesi- ja apuvälinekulut sekä erityisessä laitoksessa annettava pysyvä hoito), päivärahaa, tapaturmaeläkettä, haittarahaa, erilaisia lisiä kuten haittalisää, ansionmenetyskorvausta, perhe-eläkettä sekä hautausapua.

Perhehoitoon sijoitettua koskevat vakuutukset
Sijoittajalla ei ole lakisääteistä velvoitetta ottaa vakuutuksia perhehoidossa olevalle henkilölle (henki- ja tapaturmavakuutus, vahingonkorvausvastuuvakuutus). Vaikka sijoittajalla ei ole lakisääteistä velvoitetta ottaa em. vakuutuksia perhehoitoon sijoitetulle henkilölle, on sijoittajalla kuitenkin perhehoidon järjestämisestä vastuussa olevan tahon vastuu. Osa sijoittajista on ottanut myös perhehoitoon sijoitetuille vakuutuksia ja sijoitusta suunniteltaessa on selvitettävä, onko kunta / kuntayhtymä ko. vakuutuksia ottanut.

Vahingonkorvausvastuu
Vahingonkorvausvastuuta selvitettäessä tarkastellaan perhehoitoon sijoitetun henkilön vastuuta aiheuttamastaan vahingosta, perhehoitajan vastuuta ja valvontavelvollisuutta hoidossaan olevan henkilön aiheuttamasta vahingosta sekä sijoittajan vastuuta perhehoidon järjestäjänä eli ns. isännän vastuuta. Vahingonkorvausta voidaan myös sovitella, jos korvausvelvollisuus harkitaan kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuus ja muut olosuhteet.
Perhehoitoliitto suosittelee, että perhehoitaja ottaa laajan kotivakuutuksen. Perheeseen sijoitetun henkilön omaisuus sisältyy lähtökohtaisesti perhehoitajan koti-irtaimiston vakuutukseen. Edellytyksenä kuitenkin on, että sijoitettu henkilö asuu perheessä perheenjäsenenä, eikä kyseessä ole lyhyt- tai väliaikainen järjestely. Näin ollen, jos esim. pysyvästi sijoitetun henkilön pyörä varastetaan, voidaan se korvata perhehoitajan kotivakuutuksesta.

Koska käytännöt vaihtelevat vakuutusyhtiöittäin, vakuutussopimusta tehtäessä on syytä sopia vakuutuksen ehdoista mahdollisimman tarkasti tai tarkistaa jo tehdyn vakuutussopimuksen ehdot omasta vakuutusyhtiöstä. Esimerkiksi oman kotivakuutuksen osalta on tärkeää selvittää, tuleeko kaikki perheenjäsenet luetella vakuutussopimuksessa ja millainen tilapäisesti perhehoitoon sijoitettujen henkilöiden vastuuvakuutusturva on.

Jos perhehoitoon sijoitettu henkilö aiheuttaa törkeällä tuottamuksella, tahallaan tai alkoholin tai muiden huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena vahinkoa kotivakuutuksella vakuutetulle omaisuudelle, voidaan korvausta alentaa tai se voidaan evätä kokonaan. Tällaisessa tilanteessa sijoitettu henkilö itse on korvausvastuullinen myös perheelle aiheuttamastaan vahingosta. Korvausta voidaan alentaa myös valvonnan laiminlyönnin perusteella.
Jos perheeseen pysyvästi sijoitettu henkilö aiheuttaa perhehoitajan omaisuudelle vahinkoa, sitä ei lähtökohtaisesti korvata perheen kotivakuutuksesta.

Vahingonkorvauslaki on Suomessa yleislaki, jonka perusteella korvausvastuu toiselle aiheutetuista vahingoista määräytyy. Korvausvastuu syntyy, kun vahinko on aiheutettu tahallaan tai huolimattomalla menettelyllä (tuottamusvastuu). Korvausvastuun syntyminen edellyttää aina, että henkilö on täydessä ymmärryksessä ja mieltää tekonsa seuraukset.

Perhehoitoon sijoitettujen henkilöiden kohdalla korvausvastuu syntyy edellä kuvattujen periaatteiden mukaan. Kun vahingonaiheuttaja on pieni lapsi tai henkilö, joka kehitysasteensa tai sairautensa vuoksi ei vastaa itse omista teoistaan, voi korvausvastuuseen joutua henkilö (lapsen kohdalla yleensä vanhemmat tai hoitajat) jonka vastuulla valvonta on. Silloin vastuu perustuu valvonnan laiminlyömiseen.

3.5 Perhehoitajana toimiminen ja kodin ulkopuolinen työelämä

Uudet perhesijoitukset edellyttävät entistä useammin ainakin toisen perhehoitoperheen vanhemman jäämistä joksikin aikaa vastaamaan täysipäiväisesti sijoitetun hoidosta. Perhehoidosta maksettava palkkio ja kulukorvaus harvoin mahdollistavat tulotason säilymistä tällaisissa tilanteissa. Näin perhehoitajille ovatkin keskeisiä mm. hoitovapaan, osa-aikalisän sekä vuorotteluvapaan tarjoamat mahdollisuudet.

Perhehoitaja on oikeutettu työlainsäädännön perusteella saamaan hoitovapaata kodin ulkopuolisesta työstään. Hoitovapaaoikeus oikeuttaa kahteen kokoaikaiseen hoitovapaajaksoon alle 3-vuotiaan lapsen hoitamiseksi. Hoitovapaajakson vähimmäispituus on yksi kuukausi. Myös kahta useammasta ja kuukautta lyhyemmästä hoitovapaajaksosta voidaan sopia. (Työsopimuslaki 2006, 3 §.)
Perhehoitaja ei ole kuitenkaan Kelan nykyisen tulkinnan mukaan oikeutettu saamaan kotihoidontukea sijoitetusta lapsesta. Sijoittajalla on kuitenkin mahdollisuus tukea lapsen kotihoitoa maksamalla kotihoidontukea vastaavaa korotusta perhehoidon palkkioon.

Tilapäinen hoitovapaa mahdollistaa alle 10-vuotiaan sairaan lapsen lyhytaikaisen hoidon. Oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen on kerrallaan enintään neljä työpäivää. Oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen koskee myös perhehoitajaa sijoitetun lapsen sairastuessa (Työsopimuslaki 2006, 6 § ).

Lisäksi työntekijällä on oikeus olla lyhytaikaisesti poissa työstä, jos hänen välitön läsnäolonsa on välttämätöntä hänen perhettään kohdanneen, sairaudesta tai onnettomuudesta johtuvan ennalta arvaamattoman ja pakottavan syyn vuoksi (poissaolo pakottavasta perhesyystä) (Työsopimuslaki 2006).

Perhehoitaja on oikeutettu saamaan lapsen hoitamiseksi osittaista hoitovapaata koulun toisen lukuvuoden (heinäkuun), tai mikäli lapsi kuuluu pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin, kolmannen lukuvuoden loppuun.
Oikeus osittaiseen hoitovapaaseen on, mikäli työntekijä on ollut saman työnantajan palveluksessa yhteensä vähintään puoli vuotta viimeisen vuoden aikana. Työnantaja voi kieltäytyä työntekijän vuorokautisen tai viikoittaisen työajan lyhentämisestä vain, jos järjestelystä aiheutuu työnantajan toiminnalle vakavaa haittaa. (Työsopimuslaki 2006, 4 §.)

Perhehoitaja on oikeutettu vuorotteluvapaaseen (Vuorotteluvapaalaki 2002) sekä vuorotteluvapaa-ajalta maksettavaan vuorottelulisään. Vuorottelulisän määrä perustuu kodin ulkopuolisesta työstä saadun palkan määrään. Hoitopalkkio ei vähennä maksettavan vuorottelulisän määrää. Perhehoitaja voi saada yhtä aikaa vuorottelulisää ja hoitopalkkiota. Perhehoitajuudesta ei voi jäädä vuorotteluvapaalle.

Perhehoitaja on oikeutettu työajan lyhentämisestä maksettavaan osa-aikalisään. Osa-aikalisää ja perhehoidon palkkiota voi saada yhtä aikaa.

Työvoimatoimisto voi myöntää osa-aikalisää ansionmenetyksen korvauksena työntekijälle, joka siirtyy vapaaehtoisesti kokoaikatyöstä määräajaksi osa-aikatyöhön. Työnantajan on palkattava osa-aikalisäkauden ajaksi osa-aikatyöhön työvoimatoimiston osoittama työtön työnhakija.

Osa-aikalisää voidaan maksaa henkilölle, jonka kokoaikainen palvelussuhde samaan työnantajaan on yhdenjaksoisesti kestänyt vuoden välittömästi ennen osa-aikatyöhön siirtymistä.
Osa-aikalisän määrä on puolet kokoaikatyön ja osa-aikatyön palkan erotuksesta. Enimmillään se on kuitenkin työllistämistuen perustuki korotettuna lisäosalla, joka on 50 % työllistämistuen perustuesta. Osa-aikalisää voidaan maksaa samalle henkilölle enintään 12 kuukautta (Laki julkisesta työvoimapalvelusta 2002, Asetus julkisen työvoimapalvelun toimeenpanosta 2002 ja Asetus julkiseen työvoimapalveluun kuuluvista etuuksista 2002).

Lataa koko tietopaketti 2010 PDF-muodossa