Perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon, kasvatuksen tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Sen tavoitteena on antaa perhehoidossa olevalle henkilölle mahdollisuus perheenomaiseen hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin. Hoidolla pyritään edistämään hänen hyvinvointiaan sekä tukemaan kasvua ja kehitystä. Perhehoitoa säätäviä lakeja ovat Sosiaalihuoltolaki (1984), Perhehoitajalaki (1992) sekä Laki perhehoitajalain 2 ja 3 §:n muuttamisesta (2006). Ks. muut lait sivu 12.

2.1 Ketä perhehoidossa voidaan hoitaa?

Perhehoidossa voidaan hoitaa lapsia, nuoria, kehitysvammaisia, pitkäaikaissairaita, mielenterveyspotilaita ja vanhuksia. Suurin osa perhehoitoon sijoitetuista on lapsia. Vuonna 2008 perhehoidossa oli 5 5480 lasta ja nuorta, mikä on 33 % kaikista kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista. (THL, Lastensuojelu 2008). Vuonna 2008 perhehoidossa oli noin 1300  vammaista henkilöä sekä noin 300 mielenterveyskuntoutujaa ja noin 100 vanhusta.

2.2 Perhehoidon eri muodot

Lastensuojelun perhehoito
Lastensuojelu on osa lasten ja nuorten julkista huolenpitoa. Lastensuojelulain (2007) tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Sen tehtävänä on tukea vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin lapsen hoidon ja huollon järjestämiseksi. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja sitä toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lastensuojelua on lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu, joita ovat lastensuojelutarpeen selvitys, avohuollon tukitoimet, lapsen kiireellinen sijoitus ja huostaanotto sekä niihin liittyvä sijaishuolto ja jälkihuolto sekä ehkäisevä lastensuojelu (Lastensuojelulaki 2007).

Lastensuojelussa perhehoito tarkoittaa lapsen hoidon, kasvatuksen ja muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä sosiaalilautakunnan tehtävään hyväksymässä sopivassa perheessä. Se antaa lapselle ja nuorelle mahdollisuuden perhe-elämään, mikä edistää hänen perusturvallisuuttaan, psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista kehitystään. Perhehoito on tärkeä osa lastensuojelua ja tarjoaa lapselle hoitavat, läpielämän kestävät ihmissuhteet. Perhehoidon tehtävänä on auttaa lasta palaamaan takaisin syntymäperheeseensä silloin, kun se on mahdollista.

Perhehoitoa käytetään lastensuojelussa sekä sijaishuollon muotona huostaan otetulle lapselle että avohuollon tukitoimenpiteenä. Perhe voi toimia lastensuojelun kriisi- tai tukiperheenä ja tarjota lyhytaikaista perhehoitoa. Tukiperheiden ja lyhytaikaista perhehoitoa tarjoavien perheiden tarve on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Huostaan otettujen lasten sijoitukset ovat usein pitkäaikaisia sijoituksia, vaikka huostaan otto on voimassa lain mukaan toistaiseksi. Monien lasten kohdalla sijoitustarpeen voidaan arvioida kestävän aikuisikään asti, jolloin sijaisperheen ja sijoitetun lapsen suhde jatkuu läpi elämän.

Kehitysvammaisten lasten ja aikuisten perhehoito
Kehitysvammaisia lapsia sijoitetaan perhehoitoon sekä lastensuojelullisista syistä (Lastensuojelulaki 2007) että kehitysvammahuollon palveluna (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1977). Mikäli huostaanoton kriteerit täyttyvät, on kehitysvammaisella lapsella oikeus tulla huostaan otetuksi ja sijoitetuksi perhehoitoon lastensuojelulain nojalla. Tällöin perhehoitoon sijoitettu lapsi ja perhe ovat oikeutettuja sekä lastensuojelun että kehitysvammahuollon palveluihin.
Kehitysvammaisia lapsia ja aikuisia sijoitetaan perhehoitoon kehitysvammahuollon palveluna sekä pitkäaikaiseen että lyhytaikaiseen perhehoitoon. Perhehoito tarjoaa kehitysvammaiselle mahdollisuuden perheyhteisön jäsenyyteen ja läheisiin ihmissuhteisiin. Aikuisten perhehoidossa on erityisen tärkeää huomioida sekä tarve yhteisöllisyyteen että turvata mahdollisuus yksityisyyteen. Tuen määrän ja muotojen mitoittaminen yksilöllisesti tukee toimintakykyä ja itsenäisyyttä. Kehitysvammaisten perhehoitoa järjestävät kunnat, kuntayhtymät, Kehitysvammaisten Palvelusäätiö, Rinnekoti-säätiö ja yksityiset perhehoitopalvelujen tuottajat.

Aikuispsykiatrinen perhehoito
Yleisimmin psykiatrisessa perhehoidossa olevat sairastavat skitsofreniaa tai mielenterveysongelmat aiheutuvat päihteidenkäytöstä. Usein perhehoitoon sijoitetuilla on kaksoisdiagnoosi, psyykkinen sairaus ja päihderiippuvuus. Perhehoidon kuntouttava merkitys on näkynyt varsin monen perhehoitoon sijoitetun kohdalla toimintakyvyn lisääntymisenä. Psykiatrista perhehoitoa järjestävät tällä hetkellä kunnat, mm. Helsinki, Imatra ja useat Pohjois-Karjalan alueen kunnat.   

Vanhusten perhehoito
Lähes kaikilla perhehoitoon sijoitetuista vanhuksista on jokin muistiin vaikuttava dementoiva sairaus. Perhehoito on sopiva hoitomuoto myös silloin, kun toimintakykyyn vaikuttavat hyvin korkean iän mukanaan tuoma hauraus ja turvattomuuden tunne. Perhehoitoa voitaisiin käyttää nykyistä huomattavasti enemmän ikääntyvää läheistään hoitavan omaishoitajan vapaan mahdollistajana, koska kotiympäristössä jokapäiväisen elämän taidot pukeutumisessa ja peseytymisessä sekä syöminen ja liikkuminen pysyvät paremmin yllä. Vanhusten perhehoitoa järjestävät kunnat.

2.3 Miten perhehoitoa toteutetaan?

Perhehoitoa voidaan toteuttaa toimeksianto- tai ostopalvelusopimuksella. Tässä Perhehoidon tietopaketissa käsitellään pääosin vain toimeksiantosopimussuhteista perhehoitoa.

Toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa sijoittava taho sijoittaa hoidettavan perhehoitajan kotiin ja perhehoidosta tehdään toimeksiantosopimus kunnan ja perhehoitajan kesken. Toimeksiantosuhde ei ole työsuhde. Toimeksiantosopimuksella toimivia henkilöitä kutsutaan perhehoitajiksi ja kotia perhekodiksi. Lasten ja nuorten perhehoitajasta käytetään usein arkipuheessa nimitystä sijaisvanhempi. Toimeksiantosopimussuhteisen perhekodin hyväksyy sijoittaja (Perhehoitajalaki 1992).

Perhehoitaja voi toimia toimeksiantosopimussuhteessa myös toiminimellä. Perhehoitoa määrittävät siinäkin tapauksessa Perhehoitajalaki ja Sosiaalihuoltolaki asetuksineen. Perhehoitajan tulee hakea maistraatilta y-tunnus sekä maksaa veronsa ennakonpidätysrekisteriin ja eläkevakuutusmaksunsa itse. Perhehoitajan tapaturmavakuutuksen ottaa kunta myös toiminimellä toimivalle perhehoitajalle. Hän voi liittyä työttömyyskassaan, jonka kautta muodostuu oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan. Ottaessaan toiminimen perhehoitajan kannattaa tiedustella TE-keskuksesta mahdollisuutta starttirahaan ja investointiavustuksiin.
Toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa perhekotiin voidaan sijoittaa enintään neljä hoidettavaa. Neljän hoidettavan enimmäismäärään lasketaan mukaan perhehoitajan omat alle kouluikäiset lapset ja perheen muut erityistä hoitoa ja huolenpitoa vaativat henkilöt. Perhehoitajalta ei edellytetä erityistä koulutusta. Hoidettavien lukumäärä voidaan ylittää, mikäli kyse on hoidon antamisesta sisaruksille tai saman perheen jäsenille. Enimmäismäärästä voidaan poiketa myös, jos hoidossa on samanaikaisesti vain täysi-ikäisiä henkilöitä, joiden keskinäinen kanssakäyminen ja toimintakyky mahdollistavat ylityksen. Jos perhekodissa annettavasta hoidosta, kasvatuksesta tai muusta huolenpidosta vastaa vähintään kaksi hoitopaikassa asuvaa henkilöä, joista ainakin toisella on tehtävään soveltuva ammatillinen sosiaali- tai terveysalan koulutus ja riittävä kokemus hoito- ja kasvatustehtävistä, hoidettavien lukumäärä voi olla enintään seitsemän henkilöä. Soveltuvaksi koulutukseksi katsotaan vähintään nykyinen toisen asteen tutkinto (entinen kouluasteen tutkinto) (Sosiaalihuoltolaki 1992, 26 §).

Tuotettaessa perhehoitoa ostopalveluna, kyse on yritystoiminnasta. Yritystoimintaansa perhekotiyrittäjä tarvitsee luvan lääninhallitukselta. Edellytyksinä ovat sekä koulutus että kokemus ao. toimintaan. Toimintaa säätää Laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta (1996, 1 §). Yrityspohjaisia perhekoteja on erilaisia ja niissä on usein palkattua henkilökuntaa. Yrityspohjaista perhehoitoa koskevaa tietoa saa lääninhallituksilta ja www.apkl.fi.

2.4 Kuka voi ryhtyä perhehoitajaksi?

Toimeksiantosopimussuhteiseksi perhehoitajaksi voi ryhtyä henkilö, joka on koulutuksensa, kokemuksensa tai henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella sopiva antamaan perhehoitoa (Perhehoitajalaki 1992, 1 §). Perhehoitajalle ei aseteta erityisiä koulutusvaatimuksia, mikäli hoidossa on enintään neljä henkilöä. Perhehoitajana voi toimia myös yksin asuva ja yksinhuoltaja. Suurin osa sijaisperheistä on perheitä, joissa on molemmat vanhemmat, jolloin kumpikin myös toimii perhehoitajana.

2.5 Perhehoitajan tarvitsemat valmiudet ja valmennus

Perhehoitajuudesta kiinnostuneen tulee saada riittävästi tietoa ja tukea perhehoidosta vastaavilta viranomaisilta ennen perhehoitajaksi ryhtymistä. Ennakkovalmennuksen järjestämisvastuu on perhehoitoa järjestävillä ja sijoittavilla tahoilla. Perhehoitajaksi ryhtyminen vaikuttaa perhehoitajan ja hänen perheensä elämään monin tavoin ja merkitsee usein monia muutoksia. Perhehoito on koko perheen asia ja vaatii kaikkien perheen jäsenten hyväksymisen. Sijaisvanhemmuutta harkitseville järjestetään PRIDE-valmennuskursseja. Myös aikuisten perhehoitajaksi ryhtyville on järjestetty koulutusta.

Lapsen ja nuoren perhehoitajalla
tulee olla valmius (PRIDE-valmennus)

• Suojella ja hoivata lasta.
• Tukea lapsen kehitystä ja ottaa huomioon hänen
  kehitykselliset viiveensä.
• Tukea lapsen suhteita syntymävanhempiinsa ja turvata
  lapsen muiden. läheisten ihmissuhteiden jatkuminen.
• Sitoutua lapseen ja toimia hänelle luotettavana aikuisena
  tarvittaessa koko elämän ajan.
• Tehdä yhteistyötä lapsen asioissa.

Näiden lisäksi aikuisten perhehoitajalla
tulee olla valmius

• Ymmärtää aikuisen hoidettavan elämänkulkua ja sen
  mukanaan tuomia erityistarpeita.
• Ohjata ja tukea aikuista hoidettavaa ja hänen kehitystään
  ottaen huomioon hänen kehitykselliset tarpeensa.
• Tukea aikuisen hoidettavan ja hänen läheistensä suhdetta
  ja yhteydenpitoa.
• Sitoutua, kunnioittaa ja kohdella aikuista sijoitettua
  perheenjäsenenä.
• Tehdä yhteistyötä hoidettavan asioissa.
  

PRIDE-valmennus
Ennakkovalmennus luo turvallisen pohjan alkavalla perhehoidolle sekä perhehoitajan itsensä että sijoittajatahon kannalta. PRIDE-valmennusta järjestävät kunnat, alueelliset sijaishuoltoyksiköt, erityishuoltopiirit ja Pelastakaa Lapset ry valmentavat sijaisperheitä ensisijaisesti omaan käyttöönsä. Tietoa PRIDE-valmennuksesta ja alkavista valmennusryhmistä löytyy www.pesapuu.fi. Arviolta noin puolella uusista perheistä on tällä hetkellä mahdollisuus saada PRIDE-valmennus.

Valmennukseen osallistuneiden kokemusten mukaan valmennus auttaa tekemään tietoisen päätöksen perhehoitajaksi ryhtymisestä ja antaa valmiuksia ryhtyä perhehoitajaksi. Pride-valmennus toteutetaan ryhmävalmennuksena, joka sisältää yhdeksän ryhmätapaamista, kotitehtäviä, perhetapaamisia ja kotikäyntejä sekä valmiuksien yhteisen arvioinnin.
Erityishuoltopiirit järjestävät PRIDE- valmennusta kehitysvammaisten perhehoidosta kiinnostuneille. Valmennusmateriaali sisältää kehitysvammaisten perhehoitoa käsittelevän lisämateriaalin.
2.6 Mihin ottaa yhteyttä,
kun perhehoito kiinnostaa?

Lasten ja nuorten perhehoidosta kiinnostunut voi ottaa yhteyttä oman kunnan sosiaalitoimistoon, tiedustella useammalta kunnalta perhehoitajien tarvetta ja valmennustilannetta tai olla suoraan yhteydessä alueelliseen sijaishuollon yksikköön. Myös Pelastakaa Lapset ry rekrytoi ja valmentaa sijaisperheitä sekä pitkä- että lyhytaikaiseen perhehoitoon ja tukiperheiksi (www.pelastakaalapset.fi). Pelastakaa Lapset ry:llä on toimistot Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Joensuussa ja Oulussa. Mm. Perhehoitokumppanit Suomessa Oy ja Nuorten Ystävät Oy ovat yksityisiä perhehoitopalvelujen tuottajia.
Kehitysvammaisten lasten tai aikuisten perhehoidosta kiinnostunut voi ottaa yhteyttä kunnan, kuntayhtymän, Rinnekoti-säätiön, Kehitysvammaisten Palvelusäätiön tai yksityisten perhehoitopalvelujen tuottajien perhehoidosta vastaavaan henkilöön. Mielenterveyskuntoutujien ja vanhusten perhehoidosta vastaavat kunnat.  
Mielenterveyskuntoutujien perhehoidosta vastaavat kunnat tai sairaanhoitopiirit ja vanhusten perhehoidosta kunnat.
Tietoa ja kokemuksia perhehoidosta sekä linkkejä löytyy myös www.sijaisvanhemmaksi.fi.

2.7 Perhehoidon toimintaohje

Perhehoitoa järjestävillä tahoilla on tärkeää olla perhehoidon toimintaohje. Perhehoidon toimintaohje on asiakirja, jossa kuvataan, kuinka ko. taho toteuttaaperhehoitoa. Se sisältää tietoa perhehoidon käytännöistä, menettelytavoista ja mm. tuen muodoista, joten se palvelee molempia perhehoidon sopijaosapuolia, sekä sijoittajaa että perhehoitajaa. Hyvä toimintaohje lisää perhehoidon suunnitelmallisuutta ja ennakoitavuutta.

Perhehoidon toimintaohje voi koostua
mm. seuraavista asioista:

• perhehoidon lainsäädäntö
• perhehoidon tarkoitus ja tavoite
• perhehoidon organisaatio
• perhehoidon eri muodot ja niiden järjestäminen
• perhekodin/perhehoitajan hyväksymisen edellytykset
• valmennus ja koulutus
• perhehoitoa määrittävät sopimukset ja suunnitelmat
• perhehoitajan ja perhehoitoon sijoitetun asema, etuudet
  ja oikeudet
• käyttövarat, asiakasmaksut
• toimeksiantosopimuksen tekemistä ja sisältöä koskevat
  päätökset ja käytännöt
• perhehoidon maksujen perusteet
• sijais- ja lomitusjärjestelyt
• perhehoidon tukimuodot
• sosiaaliturva
• vahingonkorvausvastuu
• perhehoitajan, sijoitetun läheisten ja viranomaisten
  välinen yhteistyö
• salassapito- ja vaitiolovelvollisuus
  

Perhehoidon prosessi
Perhehoidon onnistumisen kannalta on erittäin tärkeää, että perhehoitaja on saanut tehtäväänsä ennakkovalmennuksen, sijoitusprosessi tehdään huolellisesti ja perhehoitoa tarvitseva sijoitetaan juuri hänelle sopivaan perheeseen. Perhehoidossa sijoituksen odotusaika vaihtelee viikosta jopa yli vuoteen.

Perhehoidon vaiheita ovat

• Yhteydenotto perhehoitoa järjestävään tahoon, josta
  perhehoidosta kiinnostunut saa neuvontaa, ohjausta ja tietoa perhehoidosta sekä prosessin jatkumisesta.
  
• Työntekijöiden ja perheen tutustumistapaaminen,
  perustietolomakkeiden täyttäminen, tietoa valmennuksesta jne.
• Ennakkovalmennus, ryhmä- tai perhekohtainen,
  valmiuksien arviointi ja hyväksymispäätös
• Sijoitusprosessi käynnistyy työntekijöiden arvioinnilla
  sijoitettavan tarpeista ja perhehoitajan valmiuksista vastata tarpeisiin.
• Sijoitusprosessi sisältää:
  * tieto sijoitettavasta, erityiset hoidon ja tuen
  tarpeet (mm. lapsen terveydentila tulee tutkia sijaishuoltoon sijoittamisen yhteydessä, Lastensuojelulaki 2007, 51 §:n), sijoitettavan omat toivomukset ja mielipide, sijoitettavan vanhempien ja läheisten mielipide, välimatka yhteydenpidon kannalta, yhteistyövalmiudet, perhehoitajan arvio omista valmiuksistaan (perhehoitajalla on oikeus saada perhehoidon onnistumisen kannalta oleelliset tiedot sijoitettavan elämän tilanteesta, historiasta ja terveydentilasta, Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000, 17 §).
  * tutustuminen ja tapaamiset sijoitettavan ja
  hänen läheistensä kanssa
  * sijoitettavan tarvitsemien muiden palveluiden
  saamisen varmistaminen perhehoitajan asuinpaikkakunnalla
• Sijoituspäätös
• Toimeksiantosopimuksen tekeminen
• Sijoittaminen, perhehoito käynnistyy, hoidettavan
  asiakassuunnitelman tai palvelusuunnitelman tekeminen
• Yhteistyö perhehoitajan ja sijoittavan tahon toimeksianto-
  sopimuksen ja hoidettavan asiakassuunnitelman tai palvelusuunnitelman pohjalta.

Perhehoidon sopimukset ja suunnitelmat
Perhehoitoa määrittävät toimeksiantosopimus ja perhehoidossa olevalle henkilölle, hänen kasvunsa ja kehittymisensä pitkäjänteisyyden turvaamiseksi tehtävät lakiin perustuvat suunnitelmat, joita ovat
• asiakassuunnitelma
• hoito- ja kasvatussuunnitelma
• jälkihuoltosuunnitelma
• erityishuolto-ohjelma EHO
• palvelu-, hoito-, kuntoutus tai muu vastaava suunnitelma
• HOJKS

Suunnitelmien tekoon osallistuvat henkilö itse, hänen läheisensä, perhehoitaja(t) sekä eri ammattialojen edustajia.

Asiakassuunnitelma
Lastensuojelussa on aina tehtävä asiakassuunnitelma tilapäistä neuvontaa ja ohjausta lukuun ottamatta. Asiakassuunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan sekä keinot ja arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan.

Huostaan otetun lapsen asiakassuunnitelmaan kirjataan sijoituksen tarkoitus ja tavoitteet, erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle, hänen vanhemmilleen, huoltajilleen tai muille lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaaville henkilöille sekä miten toteutetaan lapsen yhteydenpito ja yhteistoiminta lapsen vanhempien ja muiden hänelle läheisten henkilöiden kanssa (Lastensuojelulaki 2007, 30 §).

Asiakassuunnitelmaan tulee kirjata miten lapsi voi riittävästi tavata henkilökohtaisesti lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää (Lastensuojelulaki 2007, 13 §) tai muuta lastensuojelun työntekijää muiden läsnä olematta ja keskustella häntä itseään ja sijaishuollon toteuttamista koskevista asioista (Lastensuojelulaki 2007, 53 §).

Perhehoidossa olevan lapsen asiakassuunnitelma tehdään ja tarkastetaan yhteistyössä sosiaalityöntekijän, lapsen (lapsen ikä huomioiden), vanhempien ja perhehoitajien kanssa sekä tarvittaessa muidenkin lapsen tarpeiden kannalta tärkeiden asiantuntijoiden kanssa. Asiakassuunnitelmaa täydennetään tarvittaessa erillisillä hoito- ja kasvatussuunnitelmalla.

Huostaan otetun lapsen vanhemmille on laadittava vanhemmuuden tukemiseksi erillinen asiakassuunnitelma, jollei sen laatimista ole pidettävä tarpeettomana. Suunnitelma laaditaan tarvittaessa yhteistyössä muun sosiaali- ja terveydenhuollon kuten päihde- ja mielenterveyshuollon kanssa. (Lastensuojelulaki 2007, 30§)

Asiakassuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa (Lastensuojelulaki 2007, 30§). Suositeltavaa on, että kulloinkin laadittavaan asiakassuunnitelmaan kirjataan valmiiksi seuraavan tarkistamisen ajankohta. Asiakassuunnitelmaa on kuitenkin tarkistettava aina tilanteen tai olosuhteiden oleellisesti muuttuessa tai muun tarpeen niin vaatiessa.

Jälkihuollossa olevan nuoren asiakassuunnitelma
Lastensuojelulain (2007, 75 ja 76 §) mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on järjestettävä lapselle tai nuorelle jälkihuolto sijaishuollon päättymisen jälkeen. Jälkihuolto koskee 18-21 -vuotiaita nuoria. Jälkihuoltoa ovat mm. nuoren taloudellinen tukeminen, asunnon järjestäminen, koulutuksen tukeminen, terapiapalvelujen ym. järjestäminen sekä harrastusten tukeminen. Usein perhehoidossa olleen jälkihuolto jatkuu perhehoitona.
Jälkihuollossa olevan nuoren asiakassuunnitelmaan kirjataan jälkihuollon tarkoitus ja tavoitteet sekä erityisen tuen ja avun järjestäminen nuorelle sekä hänen vanhemmilleen, huoltajilleen tai muille hänen hoidostaan ja kasvatuksestaan vastaaville henkilöille.

Erityishuolto-ohjelma (EHO)
Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (1977, 4 §) mukaan jokaista erityishuollon tarpeessa olevaa henkilöä varten tulee laatia yksilöllinen erityishuolto-ohjelma. Ohjelma sisältää suunnitelman annettavasta erityishuollosta, sen toteuttamistavoista sekä siitä, milloin erityishuolto-ohjelma on viimeistään tarkistettava. Erityishuoltoa ovat kaikki ne palvelut ja tukitoimet, joita henkilö saa kehitysvammalain nojalla. EHO:aan kirjattavia palveluja ovat mm. työ- ja päivätoiminta, asuminen, asumisen tukitoimet, koululaisten aamu- ja iltapäivähoito, kuntoutusohjaus, tukihenkilö, erityisneuvolan tai kuntoutuskeskuksen tuottamat palvelut.

Erityishuolto-ohjelma on laadittava yhdessä asianomaisen henkilön itsensä, hänen holhoojansa tai muun huoltajan sekä kehitysvammaisen kotikunnan sosiaalilautakunnan kanssa. Erityishuolto-ohjelmaan haetaan muutosta suoraan lääninhallitukselta, mikäli henkilö itse, hänen holhoojansa tai muu huoltajansa tai sosiaalilautakunta katsoo, ettei erityishuolto-ohjelma ole tarkoituksenmukainen.

Erityishuolto-ohjelmaa voidaan tarkentaa palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muulla vastaavalla suunnitelmalla vammaisen henkilön tai hänen perheensä niin tahtoessa. Suunnitelma laatimiseen osallistuvat henkilö itse ja tarvittaessa hänen läheisensä. Hoito- ja palvelusuunnitelma perustuu Lakiin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (2000).

Erityishuolto-ohjelmaa tarkennetaan yksilöllisellä suunnitelmalla, joka on huostaan otetuilla alle 18–vuotiailla lapsilla asiakassuunnitelma ja 18-21–vuotiailla jälkihuoltosuunnitelma. Palvelu-, hoito-, kuntoutus tai muu vastaava suunnitelma laaditaan kehitysvammahuollon palveluna perhehoitoon sijoitettujen palveluista.

HOJKS
HOJKS tarkoittaa henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa. Suunnitelma sisältää kuvauksen oppilaan valmiuksista ja suoritustasosta, opetuksen tavoitteet, kuvauksen opetuksen järjestämisestä yleisopetuksessa ja /tai erityisopetuksessa, opetuksen tueksi tarvittavat palvelut, seurannan järjestämisen ja oppilaan arvioinnin perusteet. Suunnitelma laaditaan yhteistyössä huoltajien / perhehoitajien, opettajien, terapeuttien ja tarvittavien muiden asiantuntijoiden kanssa. HOJKS tulee tehdä kaikille erityisopetuksessa.

Perhehoitajan oikeudet, velvollisuudet ja asema
Perhehoitajan asemasta ja oikeuksista säädetään Perhehoitajalaissa (1992). Perhehoitajalla on oikeus palkkioon, kustannusten korvaukseen ja vapaaseen, jonka pituus on yksi arkipäivä jokaista kuukautta kohden, jonka aikana perhehoitaja on toiminut tehtävässään vähintään 14 vuorokautta. Vapaan aikana perhehoitajan tulee saada tukea sijoittajalta sijoitetun hoidon järjestämisessä. Perhehoitaja on oikeutettu kunnalliseen peruseläketurvaan (Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaki 1964) ja tapaturmavakuutukseen (Tapaturmavakuutuslaki 1948).

Perhehoitajan valmennuksesta, työnohjauksesta ja koulutuksesta vastaa sijoittava kunta. Perhehoitajan oikeuksista ja hänen asemaansa koskevista asioista sovitaan toimeksiantosopimuksessa.
Perhehoitajan tulee luoda hoidettavalle turvallinen ja virikkeitä antava hoitoympäristö ja huomioida hoito- ja kasvatustehtävässään hoidettavan kehitys erityistarpeineen sekä turvata hoidettavan ja hänen läheistensä yhteydenpito ja suhteet. Perhehoitoon sijoitetulla on oikeus perheenjäsenen asemaan perhehoidossa.

Perhehoitajaa sitoo vaitiolovelvollisuus (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeukista 2000, 15§). Hänellä on oikeus saada perhehoidon onnistumisen kannalta oleelliset tiedot sijoitettavan elämän tilanteesta, historiasta ja terveydentilasta (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000, 17 §).

Lastensuojelun perhehoidossa sijoitetun huolto ja holhous säilyvät hänen vanhemmillaan ellei toisin päätetä. Huostassapidon aikana tuomioistuin voi päättää kenelle lapsen huolto tai edunvalvonta on uskottava siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa tai holhoustoimesta annetussa laissa säädetään. Huollon siirto myös sijaisvanhemmille on mahdollista. Huollon siirto sijaisvanhemmalle edellyttää huolellista perehtymistä asiaan ja sen vaikutukseen sijaisvanhemman asemaan ja oikeuksiin. Ennen huollon siirron hakemusta ja selvitystä sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee sopia sijaisvanhempien kanssa tukitoimista, palkkiosta ja kulukorvauksesta (Lastensuojelulaki 2007, 46 §).

Sijoitetulle lapselle voidaan määrätä myös edunvalvoja käyttämään huoltajan sijasta lapsen puhevaltaa, jos on perusteltu syy olettaa, ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa ja edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi (Lastensuojelulaki 2007, 22 §).
Sukulaissijaisvanhemmat ovat asemansa ja oikeuksiensa puolesta vastaavassa asemassa kuin muutkin toimeksiantosuhteiset perhehoitajat.

Lastensuojelulain (2007, 42 §) mukaan henkilölle, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi on tai on välittömästi ollut, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen päätöstä lapsen huostaanotosta, sijaishuollosta ja huostaanoton lakkaamisesta. Perhehoitaja on asianosainen ja hänellä on myös tietojen saanti oikeus em. asioissa sekä muutoksenhakuoikeus.

Perhehoitajilla on oikeus erilaisiin sosiaalisiin etuuksiin ja yhteiskunnan tuottamiin palveluihin.

Edunvalvonta aikuisten perhehoidossa
Täysi-ikäiselle (yli 18-vuotiaalle) voidaan määrätä edunvalvoja, mikäli henkilö ei itse kykene valvomaan etuaan tai huolehtimaan itseään tai omaisuuttaan koskevista asioista. Lain tavoitteena on rajoittaa henkilön omaa vapautta toimia niin vähän kuin mahdollista.
Edunvalvojaksi voidaan määrätä tehtävään sopiva ja suostuva henkilö, jolla on tehtävään riittävä taito ja kokemus. Edunvalvojana voi toimia kunnan yleinen edunvalvoja tai tukea tarvitsevan henkilön läheinen. Edunvalvoja on päämiehensä luottohenkilö, joka puolustaa tämän etuja ja edustaa tätä asioissa, jotka on määrätty edunvalvojan hoidettavaksi. Edunvalvojan on pidettävä kirjaa päämiehen varoista ja veloista sekä annettava vuositilitykset maistraatille (Holhoustoimilaki 1999).

Roolit ja vastuut perhehoidossa
Perhehoitoa järjestävä taho vastaa perheiden rekrytoinnista, valmennuksesta sekä sijoitusprosessista tai näiden palvelujen hankkimisesta. Sijoittavalla taholla on aina päätösvalta sijoituksesta. Perhehoitajalla ei ole oikeutta tiettyyn sijoitukseen, mutta hänen tulee saada sijoittajalta riittävästi ja oikea-aikaista tukea tehtävässään.

Onnistunut perhehoito perustuu mahdollisimman avoimeen ja tasa-arvoiseen yhteistyöhön, jossa sekä sijoittajan että perhehoitajan asiantuntemus huomioidaan asiakassuunnitelmia, palvelusuunnitelmiaja päätöksiä tehtäessä. Yhteistyön sujumisen kannalta riittävä yhteydenpito sijoittajan ja perhehoitajan välillä on välttämättömyys.

Perhehoitajalla on paras käsitys perheeseensä sijoitetun tilanteesta ja tarpeista, ja hänellä tulisi olla mahdollisuus raportoida niistä sijoitetun ja/tai perhehoitajan työntekijälle riittävän usein ja muutoksia tapahtuessa mahdollisimman nopeasti. Tämä on myös perhehoitajan velvollisuus. Asiakassuunnitelmissa sovitaan monista perhehoidon arkeen liittyvistä asioista esim. tapaamisjärjestelyistä sijoitetun ja hänen läheistensä kesken. Sijoittaja vastaa niiden sopimisesta ja toteutumisesta, mutta perhehoitajalla on vastuu ilmoittaa, mikäli ne eivät toimi tai niistä poiketaan.

Lastensuojelun perhehoidossa sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta. Lapsen sijoittaneen kunnan tehtävänä on valvoa, että lapsi saa sijoituksen aikana ne tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, jotka sijoituskunnan (sijaisperheen asuinpaikkakunta) on järjestettävä. Perhehoidon valvontavastuu on myös sijoituskunnalla ja ja aluehallintovirastolla yhteistyössä sijoittajakunnan kanssa (Lastensuojelulaki 2007, 79 §).
Perhehoitoon sijoitetun tarvitsemien palvelujen ja etuuksien hakemisesta tulee aina neuvotella ja sopia tehtäväjaosta perhehoitajan ja sijoittajan kesken. Perhehoitajan tulee toimia aloitteellisesti esim. jos hän huomaa lapsen tarvitsevan koulunkäyntiin erityistä tukea. Vastuu erityisen tuen ja palveluiden organisoimisesta ja maksusitoumuksista on sijoittajalla.

Vaikutusmahdollisuudet ja muutoksenhaku
perhehoidon kysymyksissä
Nykyisin perhehoitaja nähdään suhteessa sijoittajaan yhteistyökumppanina. Perhehoitajalla tulee myös aina olla mahdollisuus saada tukea, tietoa ja neuvoja sijoittavalta taholta kaikissa perhehoitoon sisältyvissä asioissa.

Lain sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (2000) mukaan viranomaisella on yleinen velvollisuus antaa tietoa asiakkaan asian vireillepanosta sekä käsittelystä. Neuvonnalla tarkoitetaan myös vastaamista asiakkaan kysymyksiin ja tiedusteluihin. Neuvonta voi koskea myös viranomaisen noudattamia käytäntöjä ja mahdollisia vakiintuneita tulkintalinjoja (Hallintolaki 2003, 8§).

Palveluja ja etuuksia haetaan pääsääntöisesti kirjallisella hakemuksella. Hakemuksesta tulee käydä ilmi mitä haetaan, kuka hakee ja miksi. Hakemuksesta tulee ilmetä tarkemmin mahdollinen diagnoosi. Hakemuksen tueksi kannattaa liittää lääkärin, psykologin, terapeutin tms. lausuntoja. Kun asia on ratkaistu, siitä on annettava kirjallinen päätös. Päätöksestä on käytävä ilmi päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta, asianosaiset, perustelut sekä sen henkilön nimi, jolta voi tarvittaessa pyytää lisätietoja. Päätöksen perusteluissa on oltava yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu tai miten asia on muutoin ratkaistu. Päätöksen perusteluista on lisäksi käytävä ilmi, mitkä seikat ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Päätökseen, johon saa hakea muutosta on liitettävä valitusosoitus / muutoksenhakuohjeet (Hallintolaki 2003, 43–45 §). Haettaessa muutosta tehtyyn päätökseen, toimitaan muutoksenhakuohjeiden mukaisesti ja laaditaan kirjallinen oikaisuvaatimus tai valitus. Oikaisuvaatimuksessa tai valituksessa tulee ilmetä hakijan nimi, osoite, päätöksen tiedot (päiväys ja kuka päätöksen on antanut) ja selkeästi se, millaista muutosta haetaan. Annettua määräaikaa tulee noudattaa tai muutoin hakemusta ei käsitellä. Liitteeksi mahdolliset asiantuntijalausunnot ja muut asiaan liittyvät asiakirjat.

Valitusaika alkaa kulua vasta, kun valitusosoituskin on saatu tiedoksi eli kun päätös on vastaanotettu. Tavallinen tiedoksianto toimitetaan postitse kirjeellä vastaanottajalle. Vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä (Hallintolaki 2003,59 §). Jos päätös saadaan tiedoksi todisteellisesti eli saantitodistuksella, lähtee valitusaika kulumaan siitä päivästä, kun saantitodistus on allekirjoitettu (Hallintolaki 2003, 60 §).
Kunnan sosiaaliviranomaisen päätökseen voi vaatia oikaisua lautakunnalta 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Lautakunnan päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa tiedoksisaannista. Hallinto-oikeuden päätöksestä voi valittaa tietyin rajoituksin korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista (Hallintolainkäyttölaki 1996 22 §). Terveydenhuollon hoitoratkaisuihin, kuten esim. kuntoutuspäätöksiin ei yleensä voi hakea muutosta valittamalla, vaan palveluihin tyytymätön voi valituksen sijaan tehdä muistutuksen tai kantelun. Terveydenhuollossa potilasasiamieheltä saa neuvoja ja apua liittyen potilaan asemaan tai oikeuksiin. Viranomaisten on aina neuvottava ja ohjattava asiakasta valitus- ja muistutusasioissa. Muistutus on vapaamuotoinen keino reagoida esimerkiksi huonoksi kokemaansa kohteluun virastossa. Sosiaaliasiamies auttaa muistutuksen tekemisessä. Muistutus osoitetaan sosiaalihuollon toimintayksikön vastuuhenkilölle ja siihen on annettava vastaus kohtuullisessa ajassa.

Jokaisen kunnan on nimettävä sosiaaliasiamies. Jos asiakas on tyytymätön saamaansa palveluun tai kohteluun, hän voi pyytää sosiaaliasiamiestä toimimaan sovittelijana. Sosiaaliasiamies neuvoo ja avustaa sosiaalihuollon asiakkaita ja avustaa muistutuksen tekemisessä. Sosiaaliasiamies seuraa asiakkaiden oikeuksien ja aseman kehitystä kunnassa ja antaa siitä vuosittain selvityksen kunnanhallitukselle (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000, 24 §). Perhehoitaja ei ole perhehoitajuuteen liittyvässä asiassa asiakas. Perhehoidossa oleva henkilö on sosiaalitoimen asiakas.

Kantelun voi tehdä kuka tahansa. Kantelulle ei ole asetettu määräaikoja eikä muotomääräyksiä. Kantelu tehdään oman läänin aluehallintovirastolle. Muita kanteluviranomaisia ovat eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri. Lisätietoja saa aluehallintovirastojen sosiaalitarkastajilta sekä eduskunnan oikeusasiamiehen toimistosta.
Kuntalaisaloitteella tarkoitetaan kuntalaisen omaehtoista ja oma-aloitteista tahdonilmaisua johonkin toimenpiteeseen ryhtymiseksi. Kuntalaisen aloite on otettava asianmukaisesti käsiteltäväksi siinä viranomaisessa, joka on toimivaltainen aloitetta käsittelemään. Aloitteen tekijälle on aina ilmoitettava toimenpiteistä, joihin aloitteen johdosta ryhdytään tai on ryhdytty.

Perhehoitoa määrittäviä lakeja ja asetuksia

• Perhehoitajalaki 1992
• Laki perhehoitajalain 2 ja 3§:n muuttamisesta 2006
• Lastensuojelulaki 2007
• Sosiaalihuoltolaki 1984
• Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000
• Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1992
• Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 1977
• Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1987
• Mielenterveyslaki 1990
• Hallintolaki 2003
• Hallintolainkäyttölaki 1996
  

Lataa koko tietopaketti 2010 PDF-muodossa