Perhehoitoon on sijoitettuna lapsia ja nuoria, vammaisia, mielenterveyskuntoutujia ja vanhuksia. Perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon, kasvatuksen tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Eniten perhehoitoon on sijoitettu lapsia ja nuoria, noin 5500 henkilöä. Lasten ja nuorten perhehoitajia kutsutaan myös sijaisvanhemmiksi. Omat vanhemmat eivät aina pysty huolehtimaan lapsesta siten, että lapsi saisi turvallisen ympäristön kasvaa ja kehittyä. Lastensuojelutyön tehtävänä on ensisijaisesti vanhempien tukeminen niin, että lapsi voisi jatkaa asumistaan ja elämistään omien vanhempiensa luona. Mikäli tarjottu tukikaan ei riitä turvaamaan lapsen kasvua ja kehitystä, lapsi voidaan ottaa huostaan ja sijoittaa kodin ulkopuolelle joko perhe- tai laitoshoitoon. Sijoitus voidaan tehdä myös ilman huostaanottoa avohuollon tukitoimena. Osa lapsista tarvitsee pitkäaikaista ja osa lyhytaikaista hoitoa oman kotinsa ulkopuolella.

Kehitysvammaisia lapsia ja aikuisia on perhehoidossa noin 1300. Kehitysvammaisten perhehoitajat tekevät työtä usein päätoimisesti. Kehitysvammaisten tilapäisen perhehoidon määrä on moninkertainen verrattuna pitkäaikaisiin sijoituksiin. Tilapäinen perhehoito tukee kehitysvammaisen oman perheen jaksamista.

Mielenterveyskuntoutujille perhehoito tarjoaa kiinteän lähiyhteisön sekä perheen arkeen liittyviä kuntoutumista edistäviä ihmissuhteita ja jokapäiväisiä askareita. Yhä enemmän aikuispsykiatriseen perhehoitoon sijoitetaan nuoria, joiden kuntoutumisennuste on hyvä.

Vanhusten perhehoito on toistaiseksi määrällisesti pientä, mutta asiasta on viime aikoina kiinnostuttu ympäri maan ja useita kehittämishankkeita vanhusten perhehoitopaikkojen luomiseksi onkin käynnissä. Vanhusten perhehoito sopii erityisen hyvin dementoivia sairauksia sairastaville tai hyvin korkeaan ikään ehtineille, turvattomuutta tai yksinäisyyttä kokeville ikäihmisille.