Kysymyspalsta
Lähetä kysymyksiä osoitteeseen
hannu.piispanen@perhehoitoliitto.fi
Jos haluat antaa muuta palautetta Perhehoitoliitolle, tilata materiaaleja tai ilmoittautua koulutuksiin, käytä sivujen yleistä palautelomaketta
--------------------------------------------------------------
1. Miten järjestää perhehoitajan vapaa?
Perhehoitajalaki antaa perhehoitajalle mahdollisuuden minimissään 12 vapaapäivän pitämiseen vuoden aikana. Vapaata kertyy yksi vrk/kk kun perhehoitoa annetaan vähintään 14 vrk/kk. Perhehoitajalaki 6§ velvoittaa sijoittajaa huolehtimaan tai avustamaan hoidossa olevan henkilön tarkoituksenmukaisesta hoidosta perhehoitajan vapaan ajaksi. Erityistä hoitoa vaativissa sijoituksissa ja kehitysvammaisia aikuisia hoitavien osalta sijoittajien kanssa on sovittu, että vapaata kertyy usein yli 30vrk vuodessa. Riittävän pitkä vapaa tukee perhehoitajan jaksamista.
Perhehoidossa on tilanteita, joissa ei vapaan pitäminen aina ole mahdollista. Kun perhehoitoon sijoitetaan pieni lapsi, on kiintymyssuhteen turvaamiseksi hoidon oltava kokoaikaista. Nyrkkisääntönä voisi todeta, että pienen lapsen ikävuosien määrän voi vuorokausissa olla lapsi erossa vanhemmasta. Tällöin kasvatuksellisten esteiden vuoksi pitämättä jäänyt vapaa tulee korvata perhehoitajalle. Useimmin käytetty tapa on ylimääräisen kuukausipalkkion maksaminen perhehoitajalle.
Vapaan järjestäminen tarkoituksenmukaisella tavalla tarkoittaa sitä, että sijoittaja ja perhehoitaja keskustelevat ja sopivat vapaan pitämisen mahdollisuuksista ja järkevistä toteuttamistavoista. Lähtökohta on kuitenkin se, että jos perhehoitaja haluaa vapaan pitää, on se sijoittajan vapaana myös mahdollistettava. Tämä tarkoittaa erilaisten sijaishoidon mallien järjestämistä vapaan pitämisen mahdollistamiseksi.
Erityisen haastavia on tilanteet, joissa perheeseen on sijoitettu useita lapsia eri kunnista. Tällöin tarvitaan keskitettyä lomitusjärjestelmää, jossa perheeseen vapaan ajaksi tulee lomittaja tai sijoitetuille on järjestetty lomitusperheitä. Valtaosassa lastensuojelun sijoituksia perhehoitajat hankkivat vapaan ajaksi lomittajan tuttavapiiristä tai sukulaisista. Toimintatavan etu lienee se, että sekä perhehoitajat, että lapset usein tuntevat lomittajan. Haasteita asettaa se tosiasia, ettei kaikilla perhehoitajilla ole sellaisia henkilöitä lähettyvillä, jotka voisivat toimia lomittajina. Ongelmana on myös se, että sijoittajat eivät ole varanneet riittävästi rahoitusta lomittajien palkkaamisen, eikä kunnilla ole lomitushenkilöstöä. Kehitysvammaisia aikuisia, vanhuksia ja mielenterveyskuntoutujia hoitavien perhehoitajien vapaa järjestyy usein sijoittamalla hoidettavat tuttuun lomitusperheeseen tai laitokseen.
Perhehoitajan näkökulmasta vapaan pitäminen oman kodin ulkopuolella tai lomittajan palkkaaminen on kallista, eikä aina löydy sopivaa paikkaa vapaan pitämiselle arkiympyröiden ulkopuolella. Sijoitetun näkökulmasta ykköskysymykseksi nousee lomittajan pysyvyys sekä kyky antaa läheisyyttä ja turvaa. Siksi vapaan järjestämisessä tuleekin aina tehdä räätälöityjä malleja, jotka palvelevat sekä sijoitetun etua että perhehoitajien jaksamista.
Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kautta voi tilata myös perhehoitoon lomitusapua. Palvelusäätiö hallinnoi lomitustoimintaa, jossa myös Perhehoitoliitto on mukana. Valitettavasti käytössä on vain kaksi lomittajaa. Palveluja saa vuosittain n. 20 perhehoitoperhettä. Joillakin kunnilla on myös lomitukseen erikoistuneita perheitä tai lomitusta annetaan yhteistyössä kunnan omien laitosten henkilökunnan kautta. Ammattitaitoisia lomittajia tarvitaan lisää, että tarve perhehoitajien vapaan järjestämiseksi saataisiin kohtuulliselle tasolle. Lomitustoimintaa tuleekin tulevaisuudessa kehittää myös yritysmäiseksi toimintamalliksi, jolloin perhehoidon lomitukseen voisi erikoistua ja lomittajien ammattitaito myös lisääntyisi. Mahdollisuuksia vapaan pitämiseksi edistäisi ensisijaisesti eniten se, että kunnat varaisivat toimintaan riittävästi rahaa ja aktiivisesti räätälöisivät lomitusmalleja seutukunnallisena ja alueellisena kuntien välisenä yhteistyönä.
2. Onko perhehoitajalla mahdollisuutta sairastua?
Perhehoitaja on oikeutettu saamaan sairauspäivärahaa omavastuuajan (sairastumispäivä + 9 arkipäivää) jälkeen hoitopalkkiosta laskettavan sairausvakuutuspäivärahan suuruisena. Yrittäjillä päivärahan määrä perustuu yrittäjien eläkevakuutuksen mukaiseen työtuloon. Mikäli hoito jatkuu perheessä sairausloman ajan, perhehoitaja on oikeutettu saamaan sekä sairausvakuutuspäivärahan että hoitopalkkion. Mikäli hoito ei jatku sairausloman aikana perheessä, sijoittajan tehtävänä on järjestää sijaishoitopaikka.
Sairauspäivärahaa haettaessa perusteena on lääkärintodistus, jossa lääkäri suosittelee sairauslomaa. Tehdessään päätöstä sairauspäivärahan myöntämisestä Kela arvioi perhehoitajan työkyvyttömyyttä hakijan esittämän selvityksen pohjalta. Perhehoitajan tuleekin kuvata päivärahahakemuksessaan työtään ja kertoa, mitä tehtäviä hän on estynyt hoitamasta sairauden, vian tai vamman johdosta, kuka työn tekee sairausloman aikana jne.
Usein kuulee sanottavan, että ”lääkäri suositteli sairauslomaa, mutta en sitä ottanut koska en olisi sitä pystynyt kuitenkaan käytännössä pitämään”. Sairauslomalle kannattaa kuitenkin jäädä, mikäli lääkäri sitä suosittelee. Levon mahdollistaminen tukee toipumista ja jaksamista pidemmälläkin tähtäimellä. Vaikka perhehoito jatkuisikin sairausloman ajan perheessä, perheessä voidaan usein tehdä sisäisiä järjestelyjä, ostaa tilapäisapua kodin ulkopuolelta kotitaloustöihin jne. Sairausloman pitämättä jättämisellä saattaa olla vaikutusta myös vakuutuskorvauksiin silloin, kun sairaus tai vamma uusiutuu ja sairauden tai vamman alkuperää ei voida osoittaa viittaamalla sairauslomaan.
Toimeksiantosopimusta tehtäessä kannattaa neuvotella siitä, että sijoittaja maksaisi sairausvakuutuspäivärahan omavastuuajalta perhehoitopalkkiota ja esim. 50 % kustannuskorvauksesta, jos perhehoito keskeytyy kokonaan perhehoitajan sairastuessa.
Perhehoitajan kuntoutusraha
Perhehoitaja on oikeutettu saamaan kuntoutukseen osallistumisensa ajalta kuntoutusrahaa. Kuntoutusraha määräytyy pääosin samalla tavalla kuin sairausvakuutuspäiväraha. Perhehoitaja voi saada kuntoutusrahaa samaan aikaan hoitopalkkion kanssa, mikäli perhehoito jatkuu perheessä kuntoutusjakson ajan.
Erityishoitoraha korvaa ansionmenetystä
Perhehoitaja voi hakea Kelan myöntämää erityishoitorahaa, jos hän osallistuu vaikeasti sairaan tai vammaisen alle 16-vuotiaan perheeseen sijoitetun lapsen hoitoon tai kuntoutukseen. Hoito ja kuntoutus voi tapahtua sairaalassa, sairaalan tai erityishuoltopiirin poliklinikalla tai näihin hoitoihin liittyvässä kotihoidossa. Erityishoitorahan tarkoituksena on korvata sivutoimisille perhehoitajille kodin ulkopuoliseen työhön liittyvää ansionmenetystä ja päätoimiselle perhehoitajalle estyminen hoitamasta perhehoitajan tehtävää muiden sijoitettujen osalta ko. ajalla. Erityishoitoraha lasketaan päivää kohti samalla tavalla kuin sairauspäiväraha ja se on veronalaista tuloa.
3. Kuka päättää kenen luona sijoitettu lapsi viettää joulun?
Lastensuojelulain (24§) mukaan sijaishuollossa olevalle lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä sekä pitää heihin yhteyttä. Sosiaalilautakunnan on tuettava ja autettava lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Tavat, joilla huostaanotetun lapsen yhteydenpito vanhempiinsa ja hänelle läheisiin henkilöihin järjestetään, on kirjattu huoltosuunnitelmaan. Kaikkien yhteydenpitomuotojen tulee turvata tasapaino lapsen kasvussa ja kehityksessä.
Lapsen tapaamisista ja siihen liittyvistä järjestelyistä neuvotellaan yhteistoiminnassa sosiaalitoimen, vanhempien ja lasta hoitavien henkilöiden kanssa. Myös lapsen itsensä mielipiteitä kuullaan.
Jos vanhemmat ja sijaisperhe ovat yhtä mieltä sovitun tapaamisjärjestelyn muuttamisen välttämättömyydestä ja muodosta, on siitä oltava yhteydessä myös sosiaalityöntekijään.
Mikäli sopimukseen tapaamisjärjestelyistä ei neuvottelujen jälkeen päästä, sosiaalitoimen on kaikkien osapuolten näkökannat huomioon ottaen päätettävä tapaamisen toteuttamisesta. Sosiaalitoimi voi huostaanoton tarkoituksen toteutumiseksi päätöksellään rajata sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta tavata vanhempiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä ja pitää heihin yhteyttä, jos siitä on ilmeisen selvästi vaaraa lapsen kehitykselle tai lapsen tai turvallisuudelle (25§). Yhteydenpitoa voidaan rajata myös siinä tapauksessa, että rajaaminen on välttämätöntä esim. vanhempien tai sijaisperheen turvallisuuden vuoksi. Yli 12-vuotiaan lapsen kieltäytyminen tapaamisesta on riittävä peruste yhteydenpidon rajoittamiseen. Alle 12-vuotiaan lapsen kieltäytyminen tapaamisesta vaikuttaa yhteydenpitoa rajoittavasti, mikäli lapsen mielipiteen ja toivomuksen selvittäminen on hänen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella mahdollista.
Tapaamisista aiheutuvat erimielisyydet liittyvät usein juhlapyhiin. Joulu lienee suurin kiistoja aiheuttava juhla. Jouluun liittyy paljon perinteitä, tunteita ja muistoja. Perheillä on omia pyhien viettoon liittyviä perinteitä, joita halutaan jakaa edelleen sijoitetun lapsen kanssa. Yhteistä joulunviettoa toivovat niin lapsen läheiset aikuiset kuin lapsen kaukaisemmatkin sukulaiset. Aikuisten keskenään ristiriitaisten toiveiden keskellä lapsi yrittää miellyttää kaikkia tahoja, koska ei halua omalla toiveellaan pahoittaa kenenkään mieltä. Joulun vietosta on huoltosuunnitelmaneuvotteluissa hyvä sopia ajoissa, jotta epäselvyyksiltä voidaan välttyä. Aikuisten on tärkeää toimia huoltosuunnitelmassa sovitulla tavalla, vaikka suunnitelmaan kirjattu järjestely ei vastaisikaan omia toiveita. Lapsi aistii herkästi aikuisten tyytymättömyyden sovittuun järjestelyyn ja joskus aikuiset myös näyttävät loukkaantumisensa selkeästi lapsellekin. Tämä aiheuttaa lapselle sekä syyllisyyden tunnetta että lojaliteettiristiriitaa, joista aiheutuva huoli verottaa vähintään juhlatunnelmaa. Aikuiselle joulun viettäminen ilman lasta on tunneherkkä ja vaikeasti kohdattava asia. Lapsi ei voi kuitenkaan toimia lohduttajana kipeässä asiassa. Aikuisten ääneen lausuma hyväksyntä joulun viettotavalle auttaa lasta nauttimaan joulustaan hyvillä mielin.
4. Mitä erityishoitotuki tarkoittaa ja kuka sitä voi hakea?
Perhehoitaja voi hakea Kelan myöntämää erityishoitorahaa jos hän osallistuu vaikeasti sairaan tai vammaisen alle 16-vuotiaan perheeseen sijoitetun lapsen hoitoon tai kuntoutukseen. Hoito ja kuntoutus voi tapahtua sairaalassa, sairaalan tai erityishuoltopiirin poliklinikalla tai näihin hoitoihin liittyvässä kotihoidossa. Erityishoitorahan tarkoituksena on korvata sivutoimisille perhehoitajille kodin ulkopuoliseen työhön liittyvää ansionmenetystä ja päätoimiselle perhehoitajalle estyminen hoitamasta perhehoitajan tehtävää muiden sijoitettujen osalta ko. ajalla.
Erityishoitorahaa voi saada myös kuntoutus- tai sopeutumisvalmennuskurssille osallistumisen ajalta. Erityishoitorahaa maksetaan samalta ajalta molemmille perhehoitajille, jos lääkäri on katsonut molempien perhehoitajien osallistumisen hoitoon tai kuntoutukseen tarpeelliseksi (ei koske kotihoitoa).
Erityishoitorahaa maksetaan erityissairaanhoidon tasoisessa hoitopaikassa annetun hoidon sekä kuntoutuskurssien ajalta yhteensä enintään 60 arkipäivältä. Erityishoitorahaa voidaan maksaa painavien lääketieteellisten syiden perusteella pidemmältäkin ajalta, jos sairauteen liittyvän hoidon toteuttaminen tai sairauden odottamaton paheneminen edellyttää vanhemman jatkuvaa läsnäoloa.
Erityishoitorahalla on neljän kuukauden takautuva hakuaika. Hakemukseen tulee liittää lääkärin D-todistus siitä, että lapsen hoitoon osallistuminen on ollut tarpeellista. Kuntoutus- tai sopeutumisvalmennuskurssille osallistuneen on liitettävä hakemukseen järjestäjältä saatu todistus. Erityishoitoraha lasketaan päivää kohti samalla tavalla kuin sairauspäiväraha. Erityishoitoraha on veronalaista tuloa. Päätoimisten perhehoitajien tulee huomioida se, että erityishoitorahaa ei voida maksaa päällekkäin hoitopalkkion kanssa. Kannattaakin tarvittaessa vaihtaa kyseisen lapsen hoitopalkkion maksu erityishoitorahan ajalta toiselle puolisolle.
5. Kenelle Aslak-kuntoutukset on tarkoitettu?
Jonkin verran työstä johtuvaa remppaa mutta ei ihan rapakunto
Aslak-kuntoutuskurssit on tarkoitettu henkilöille, joiden oireet ovat lieviä, mutta ennakoivat työkyvyn heikkenemistä tulevina vuosina. Lisäksi oireiden on liityttävä työhön, eli työ pahentaa oireilua. Eläkkeelle jäännin kynnyksellä Aslak-kuntoutukseen ei kannata hakea, siinä tilanteessa ajankohtaisia voivat olla esim. yksilölliset kuntoutukset.
Perhehoitajien Aslak-kurssit on tarkoitettu niin päätoimisille kuin myös kodin ulkopuolella työssä käyville perhehoitajille. Mikäli hakijoita on paljon, etusijalla ovat päätoimiset perhehoitajat.
Kuntoutuksessa otetaan huomioon ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi fyysiseltä, psyykkiseltä ja sosiaaliselta kannalta. Itsehoidon ja terveellisten elämäntapojen lisäksi pohditaan työhön, työympäristöön ja ammatilliseen osaamiseen liittyviä asioita.
Kuntoutus toteutetaan kolmessa eri jaksossa noin vuoden ajalla. Jokaiselle kuntoutujalle tehdään yksilöllinen kuntoutumissuunnitelma ja harjoitusohjelma. Näiden pohjana ovat lääkärintarkastukset, testaukset, haastattelut ja kyselyt. Aslak-kuntoutus on aktiiviseen toimintaan painottuvaa ryhmäkuntoutusta, johon ei sisälly yksilöllisiä fysikaalisia hoitoja kuten esim. hierontoja. Omakustanteisesti niitä voi kuitenkin ostaa kuntoutumiskeskuksista.
Ensimmäinen perhehoitajille tarkoitettu 10 henkilön Aslak-kuntoutuskurssi on meneillään Kaprakan kuntoutuskeskuksessa. Länsi-Suomen alueen kuntoutuskurssi käynnistyi maaliskuussa ja Itä-Suomen kurssi alkaa huhtikuussa. Lounais- ja Etelä- Suomen kurssit käynnistyvät loppusyksystä ja niihin on haku meneillään, katso hakuilmoitus s. 21. Pohjois-Suomeen kurssia haetaan uudelleen ensi vuodeksi.
Hakemisessa tarvitaan lääkärin B-lausunto ja kuntoutushakemus
Aslak-kurssille hakemista varten tarvitaan hoitavan lääkärin tekemä B-lausunto, jossa kuntoutustarve perustellaan. Lausunnossa kuvataan hakijan työhistoria, työn sisältö, sairaudet sekä sairauksien vaikutus työntekoon. Lääkäri arvioi kuntoutustarpeen oman näkemyksensä mukaan. B-lausunto on maksullinen. Kela käyttää lausuntoa pohjatietona kuntoutuspäätöstä tehdessään.
Aslak-kurssia haetaan omassa Kelassa täytettävällä kuntoutushakemuksella. Päätös kuntoutukseen hyväksymisestä tehdään Kelassa. Kuntoutus on osallistujille maksuton ja sen ajalta maksetaan sv-päivärahan suuruinen päiväraha.
Sijaisuusasioista kannattaa neuvotella hyvissä ajoin sijoittajien kanssa, mikäli kuntoutusjaksojen aikana tarvitaan perhehoidossa oleville varahoitoa.
Kelalla on myös erilaisia yksilökuntoutuskursseja esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten sairauksia, uupumusta, niskavaivoja tai astmaa sairastaville. Näistä kaikille tarkoitetuista kuntoutuksista saa lisätietoja paikallisesta kelasta tai osoitteesta www.kela.fi (kuntoutus)
6. Mistä kuluista perhehoitajalle maksettava kulukorvaus koostuu?
Perhehoitajat eivät ole sosiaalihuoltolain mukaan elatusvelvollisia suhteessa hoidettavaan. Perhehoitajalle maksettavan kulukorvauksen tarkoituksena on siis kattaa hoidettavasta aiheutuvat kulut. Perhehoitajalaissa 312/1992 todetaan kustannusten korvaus maksettavaksi hoidosta ja ylläpidosta aiheutuvista kustannuksista sekä erikseen hoidon käynnistämisestä aiheutuvista kustannuksista. Asetustasolla määritellään tarkemmin kustannusten korvauksen sisältävän mm. hoidossa olevan henkilön ravinnosta, asumisesta, harrastuksista, henkilökohtaisista tarpeista, terveydenhuollosta ja muusta elatuksesta aiheutuvat tavanomaiset menot. Lisäksi kulukorvaus sisältää lapselle ja nuorelle annettavat käyttövarat.
Kulukorvauksen lisäksi korvataan sellaiset hoidettavan yksilöllisistä tarpeista johtuvat terapian ja terveydenhuollon ja alle 21 v. nuoren opinnoista aiheutuvat erityiset kustannukset, joita ei muun lainsäädännön nojalla korvata. Myös perhehoidossa olevan henkilön lomanvietosta tai erityisten harrastusten ja harrastusvälineiden aiheuttamat kustannukset tulee sijoittajan korvata.
Kulukorvauksen alinta tasoa määritettäessä ei lainsäätäjä ole tarkemmin eritellyt sitä, kuinka suurta prosenttiosuutta esim. asumiskulut keskimäärin edustavat kulukorvauksesta. Perhehoitoliiton laskelmien mukaan kulukorvaus nykyisellään ei kata esim. asumisesta aiheutuvia kuluja tai siihen liittyviä investointeja. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan (kaikki perheet) kotitalouksien/perheiden kustannukset jakautuvat seuraavasti: Asumismenot ja kodin sisustaminen 33%, ruokamenot 17%, kulttuuri ja vapaa-aika 10%, vaate ja hygieniamenot 8%, terveydenhoito 3%, liikenne 15%, tietoliikenne 4%, koulutus ja muut tavarat/palvelut 10%.
Koska lainsäätäjä ei ole määritellyt tarkemmin kulukorvauksen koostumista, voi perhehoitaja joutua tilanteeseen, jossa verottaja ei hyväksy auton käytöstä todellisuudessa (edellyttää ajopäiväkirjaa) aiheutuvia kustannuksia, vedoten kustannusten sisältyvän kulukorvaukseen. Tällaisen tilanteen estämiseksi perhehoitajan tulee esittää luotettavaa tietoa siitä, kuinka suuri osa kulukorvauksesta on esim. matkakustannuksia. Varmin tapa on pitää kirjanpitoa kaikista kuluista ja esittää verottajalle kaikkia kuluja tulonhankkimiskuluina. Kirjanpitoon perustuva malli on taloudellinen vasta silloin, kun perhehoidossa on useampia hoidettavia.
Perhehoitajien kirjanpidon mukaan keskimääräiset kulut ovat n. 500 euroa/sijoitettu lapsi 9-14v/kk. Täten kulukorvauksen nykyinen alaraja 301 euroa on liian alhainen, eikä huomioi riittävästi mm. sijoitettujen osuutta perheiden asumismenoista. Kulukorvauksen jälkeenjääneisyys johtuu suurelta osin siitä, että sijoittajat ovat jättäneet tekemättä kulukorvauksiin vuotuiset indeksikorotukset sekä siitä, että asuntoon ja autoon liittyviä kuluja ei ole huomioitu perhehoitajan tulonhankkimiskuluina.
